Siirry pääsisältöön

Iltarasteilla

Jo useampana kesänä on ollut tarkoitus käydä kokeilemassa suunnistusta iltarasteilla, mutta kuten useimmiten, ei ole sinnekään saanut lähdettyä. Jukolan viestejä on tullut katsottua ja kuunneltua useana kesänä, mielestäni suunnistus onkin aina ollut erittäin kiehtova urheilulaji. Oma kokemus rastien etsimisestä rajoittuu kouluaikoihin ja armeijaan. Armeijassa olin muuten krhk:n suunnistuskilpailussa kakkonen. Tässä auttoi se, että liimauduin erään kilpasuunnistajan peesiin, jolloin sain keskittyä laittamaan jalkaa toisen eteen. Sen verran kuitenkin näiden kokemusten pohjalta tiesin, että suunnistus on mukavaa puuhaa myös kuntoilumielessä. 

Perinteisempi karttasovellus

Vaikka tutuiksi tulleissa ja oudommissakin metsissä tulee melko paljonkin liikuttua, on esimerkiksi kompassin ja paperikartan käyttö tänä päivänä tuiki harvinaista. Siitä pitävät huolen etenkin älypuhelimet ja niihin saatavat karttasovellukset. Karttapohja ja -merkit siinäkin toki tulevat tutuksi teknisilläkin välineillä, ja maastoa saa ennakoida ihan vastaavasti kuin paperikartankin kanssa. Sen sijaan itsensä paikantaminen jää tällöin koneavusteiseksi, mikä ei ole ihan pieni juttu itsensä eksyttämättömyyden näkökulmasta.

Modernimpi karttasovellus

Ensimmäinen rasti - pallo hukassa

Juhannuksen aikana päätin, että nyt se tapahtuu. Tampereen iltarastien informatiivisilta nettisivuilta kävin katsomassa iltarastikalenterin. Kappas vain, heti maanantaina pääsisikin kotimaastoihin, sillä alueeksi oli merkitty Suolijärvi ja lähtöpaikaksi Lahdesjärven ABC. Sunnuntaina kaivelin rinkasta esiin kompassin, ja maananantaina vähän viiden jälkeen ajelin olettamalleni tapahtumapaikalle. Ei näkynyt ketään karttaan tuijottelijoita, ei edes japanilaisia turisteja. Vartin verran asiaa ihmettelin, ja sitten päätin vielä tarkistaa aikataulut netistä. Eipä hyvin alkanut suunnistajan ura, sillä kyllä oikeassa paikassa, mutta tasan viikkoa liian aikaisin. Tämäniltaiset rastit olivatkin Pirkkalassa Haikanvuoren maastoissa. Navigaattori päälle ja kohti moottoritietä ja Pirkkalaa.

Pallo hukassa 

Navigaattori opasti suunnistajan perille moottoritien läheisyyteen rakennettavalle teollisuusalueelle. Iso sorakenttä oli varattu parkkipaikaksi, ja pysäköitynä olikin jo varmasti useampi sata autoa ja kymmenittän polkupyöriä. Minulle iltarastien ilmeinen suosio oli kyllä pienoinen yllätys. Enempiä ihmettelemättä riisuduin kuoriasusta ja lähdin tepastelemaan massan mukana kohti oletettua kartanmyyntipistettä. Myyntipisteen viereen oli laitettu esille illan reittivaihtoehdot: 2, 3, 4, 5 ja 7 km radat. Olin jo etukäteen päättänyt valita 5 km radan, koska se oli luokiteltu helpoksi. Kumarruin hetkeksi tärkeän näköisenä tuijottamaan karttaa, koska muutkin näyttivät niin tekevän. En saanut siitä yhtään mitään irti, ja hetken hiljentymisen jälkeen lampsin luukulle ja ostin kartan kuudella eurolla (virikeseteli kelpasi). Seuraavalta pöydältä vuokrasin 3 euron hinnalla EMIT-laitteen, jolla rastit leimattaisiin. Pakko myöntää, että hieman oli pallo hukassa ja luulin jopa EMIT-laitteen nollauspaikkaa lähtöpaikaksi. Päätin rohkeasti kysäistä neuvoa KooVeen asuihin pukeutuneilta toimitsijoilta, ja ystävällisesti he neuvoivat minulle EMIT-palikan käytön perusasiat: Kapula leimasimeen ja thäts it. 

Suunnistus

Ilmoittautumishässäköiden jälkeen seurailin taas jonoa kohti oikeaa lähtöpaikkaa, jonne oli huoltoalueelta joitakin satoja metrejä matkaa. Lähtöalueella ensimmäinen leimaus, sitten risukko ratisemaan ja kohti ensimmäistä rastia. Ensimmäinen rasti löytyi melko helposti, toiselle oli sitten pientä hapuilua oikean polun pään löytämisen kanssa. Kompassin käyttökin oli vielä epävarmaa. Sitten meno vakaantui, ja oikeastaan vain yksi isompi virhearviointi tapahtui reitinvalinnassa. En huomioinut kartassa näkyviä ojia, kun päätin lähteä "oikaisemaan" rämeen ylitse. Maastossa ojat osoittautuivat syviksi, ja rämeellä kasvavat kuuset valtaviksi: Paikannus oli vähän siinä ja siinä, mutta jotenkin onnistuin pysyttelemään kartalla ja mutkien kautta löysin selvemmille vesille ja seuraaville rasteille. Reitin kiertämiseen minulta meni aikaa paljon, enkä viitsinyt (tajunnut) käydä enää maalissa tarkistuttamassa leimauksiani ja rekisteröimässä aikaani tietokoneelle. Tämän havaitsin vasta illalla kun en löytänyt nimeäni tulosluettelosta.



Oli kyllä positiivinen kokemus! Kartan ja kompassin käyttö paranivat kertaheitolla, ja ensi kerralla osaa ehkä hieman paremmin hyödyntää myös kartan tuottamaa informaatiota kun reittiä valitsee. Iltarasteilla voi aina tukeutua kanssakilpailijoiden osaamiseen, joko aktiivisesti kysymällä tai passiivisesti tarkkailemalla urien suuntaa ja Pyrinnön verryttelyasujen liikettä. Ilahduttavaa oli havaita myös pienten lasten mukana oloa, täytyykin joskus ottaa joku lapsista mukaan ja kiertää kaikista helpoin, merkitty reitti. 








Kommentit

  1. Jaa sinäkin olit rasteilla eilen :-) Kävin myös ensimmäistä kertaa kokeilemassa ja kunnianhimoisesti valitsin 7 km vaativan lenkin. Tasoitusta annoin turhan paljon, kun olin syönyt viimeksi aamupäivällä ennen yhtätoista ja hyvä kun ei vintti pimennyt metsässä :-D Kahdella rastilla (ensimmäinen ja viimeinen) olin hukassa ja aikaa meni paljon hakea uutta suuntaa, mutta muuten jopa pitkätkin rastien välit onnistuivat kohtuullisesti.. Tuloslistan häntäpäässä se minun nimi kuitenkin on ;-) Kännykän gepsi jäi laittamatta päälle tallentamaan kuljettua matkaa, mutta mittailin kartalta, että reilu kymppi tuli juostua varvikoissa. Päivän aikana kertyi myös 35 km pyöräilyä (työmatka+matka suunnistuspaikalle ja kotiin) ja illalla tuntui jalat väsyneemmiltä kuin Pirkan pyöräilyn jälkeen. :-D Kovaa touhua tuo maastojuoksu, varsinkin kun tuolla pitkällä lenkillä pääsee aika vähän polkuja edes hyödyntämään...

    Pienille lapsille mukavaa suunnistusharjoittelua on myös Pyrinnön järjestämä oravapolku (4-6 vuotiaille, vanhemmille on omat ryhmänsä), jossa omakin nelivuotias on mukana :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän sitä höntyiltiin.:) Kyllähän tuo maastossa juokseminen on oma lajinsa. Enimmäkseen kai itselläni meni kävelyn puolelle, mitä nyt välillä pikku juoksupyrähdyksiä ja muutama kivenkoloon suistuminen. Ensi kerralla voisi itsekin kokeilla tuota 7 km rataa, kun nyt on pahimmat alkujännitykset karistettu.

      Oravapolkutoiminnasta olen kuullut ja hieman netissä tutustunutkin. Aihe nousi aika usein esiin myös Jukolan viestien kommenteissa ja haastatteluissa, piilomainontaako?:) Ilmeisesti Pyrinnön suunnistustoiminta on koko maan mittakaavassa laadukasta ja ansiokasta. Olen kyllä harkinnut, että suunnistus voisi olla yksi harrastusmuoto jota voisi lapsille esitellä, kunhan ovat sopivassa iässä.

      Poista
    2. Taitaa oravapolun piilomainonta toimia hyvin sillä osallistujamäärä on hurja. Hauska nähdä niin paljon pieniä liikkumassa metsässä ja mikäs siinä sillä kyllähän tuo suunnistus varsin oivallinen harrastus on :-)

      Samaan tapaan itselläkin meni suurelta osin kävelyksi. Kerran menin kunnolla naamalleni märässä metsässä, mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan :-) Varmasti tulee uudestaankin mentyä iltarasteille, kun taas sopivasti aikaa löytyy...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, …

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.