Siirry pääsisältöön

Ensilumen laavuretki Kirskaanniemeen 7.-8.11.2014



Tampereellakin saatiin nauttia parin vuorokauden aikana varsin komeasta lumipeitteestä. Tätä kirjoittaessani maanantai-aamuna, lunta näkyy enää lähinnä sulaneiden lumiukkojen jäänteissä. 

Koko syksyn olin odottanut, että lunta tulisi ja pääsisi oleskelemaan lumiseen metsään. No, nyt Etelä-Suomen säiden haltija oli suosiollinen ja järjesti lumipeitteen sekä pakkasyön juuri perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Juuri mikään ei olisi voinut estää minua pakkaamasta reppuani ja lähtemästä yöksi "lähilaavulle" Kirskaanniemeen.

Klo 19 maissa hurautin vajaan kymmenen kilometrin matkan Kirskaanniemen parkkipaikalle ja työnnyin lumiseen metsään. Lämpötila oli nollan ja parin pakkasasteen välillä. Polulla oli parit saappaanjäljet ja sekalainen lajitelma koiran tassunjälkiä. Näihin lähiretkiin liittyy aina oma jännitysmomenttinsa, sillä aina voi käydä niin että tavoiteltu laavu tai tulipaikka on jo varattuna. 


Kirskaanniemessä on onneksi kaksikin laavua, sillä jo vähän matkan päästä kuului armoton kirveen pauke kun toisella laavulla hakattiin yöksi polttopuuta. Nuotion koosta päätellen, puulle oli kyllä menekkiäkin. Toisellekin laavulle johtivat kengänjäljet, mutta onneksi samanlaiset jäljet tulivat myöst takaisin päin. Heitin rinkan laavuun ja lähdin hakemaan polttopuita.


Eväspuoli oli se perinteinen. Kahvia, makkaraa, ruisleipää, voita sinappia ja pieni karkkipussi. Keittelin illan ratoksi pannullisen kahvia, paistoin pari makkaraa jotka laitoin sinapin kera voideltujen ruispalojen väliin. Ai että hyvää. Ei todellakaan mitään gourmeeta, mutta hyvää. Kuvassa näkyvä, SA-kaupasta ostettu villahuopa oli aivan erinomaisen mukava istuinalusta. Yöksi käärin huovan sisään ilmapatjan, ja tämä paketti tarjosi oikein mukavan ja lämpimän nukkuma-alustan. Pimeänä talvi-iltana on aina mukava kuunnella radiota ja tuijotella nuotioon. Siinäpä sitä olikin harrastetta tälle illalle. Jo yhdeksän maissa siirryin makuupussiin jatkamaan radion kuuntelemista ja tuleen tuijottamista.


Olipas makeat unet. Yöllä heräsin kun joku hiiriystävä yritti taas löytää tietä reppuuni. Kolistelin hetken aikaa kunnes rapina loppui, ja jatkoin unia. Puoli seitsemän aikaan puhelimeen unohtunut herätys piipitti minut jälleen hereille. Eliminoin jälleen ylimääräiset äänet, ja jatkoin makeita unia vielä pari tuntia.


Aamulla heräsin pilviseen, mutta oikein kauniin lumiseen maisemaan. Sen kunniaksi päätin syödä makkaraa, ruisleipää ja kahvia. Söin kaikessa rauhassa, ja pakkailin vähitellen tavaroita kasaan.  


Kyllä ei ihminen tarvitse aina paljoa, jotta voi kokea suurta iloa ja hienoja elämyksiä. Tällä kertaa riitti ihan tavallinen syystalven yö lähimetsän laavulla, Lempäälän valojen loimotuksessa ja moottoritien hurinassa. Mutta kuitenkin omassa rauhassa, ilman kiirettä. Pimeässä illassa ei voi oikein muuta tehdä (tai olla tekevinään,) kuin vain olla ja nukkua. 

Klo 11 aikoihin olin takaisin kotona. Viikonloppu vielä edessä.




---------
Kirskaanniemi on oikein mukava lähiretkikohde, jonne pääsee melko helposti lastenkin kanssa. Parkkipaikalta laavuille ja tulipaikoille on vain muutaman sadan metrin matka. Rattaille tai vaunuille juurakkoinen ja kivinen polku on ehkä liian hankala, mutta kantorepulla pienempikin taapero pääsee mukaan retkelle. Sijainti on mukavasti Hervannan ja Sääksjärven välissä, joten Tampereen seudulla asuvan ei tarvitse käyttää retkiaikaa autossa istumiseen.

Lisätietoja Kirskaanniemestä





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, …