maanantai 10. marraskuuta 2014

Ensilumen laavuretki Kirskaanniemeen 7.-8.11.2014



Tampereellakin saatiin nauttia parin vuorokauden aikana varsin komeasta lumipeitteestä. Tätä kirjoittaessani maanantai-aamuna, lunta näkyy enää lähinnä sulaneiden lumiukkojen jäänteissä. 

Koko syksyn olin odottanut, että lunta tulisi ja pääsisi oleskelemaan lumiseen metsään. No, nyt Etelä-Suomen säiden haltija oli suosiollinen ja järjesti lumipeitteen sekä pakkasyön juuri perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Juuri mikään ei olisi voinut estää minua pakkaamasta reppuani ja lähtemästä yöksi "lähilaavulle" Kirskaanniemeen.

Klo 19 maissa hurautin vajaan kymmenen kilometrin matkan Kirskaanniemen parkkipaikalle ja työnnyin lumiseen metsään. Lämpötila oli nollan ja parin pakkasasteen välillä. Polulla oli parit saappaanjäljet ja sekalainen lajitelma koiran tassunjälkiä. Näihin lähiretkiin liittyy aina oma jännitysmomenttinsa, sillä aina voi käydä niin että tavoiteltu laavu tai tulipaikka on jo varattuna. 


Kirskaanniemessä on onneksi kaksikin laavua, sillä jo vähän matkan päästä kuului armoton kirveen pauke kun toisella laavulla hakattiin yöksi polttopuuta. Nuotion koosta päätellen, puulle oli kyllä menekkiäkin. Toisellekin laavulle johtivat kengänjäljet, mutta onneksi samanlaiset jäljet tulivat myöst takaisin päin. Heitin rinkan laavuun ja lähdin hakemaan polttopuita.


Eväspuoli oli se perinteinen. Kahvia, makkaraa, ruisleipää, voita sinappia ja pieni karkkipussi. Keittelin illan ratoksi pannullisen kahvia, paistoin pari makkaraa jotka laitoin sinapin kera voideltujen ruispalojen väliin. Ai että hyvää. Ei todellakaan mitään gourmeeta, mutta hyvää. Kuvassa näkyvä, SA-kaupasta ostettu villahuopa oli aivan erinomaisen mukava istuinalusta. Yöksi käärin huovan sisään ilmapatjan, ja tämä paketti tarjosi oikein mukavan ja lämpimän nukkuma-alustan. Pimeänä talvi-iltana on aina mukava kuunnella radiota ja tuijotella nuotioon. Siinäpä sitä olikin harrastetta tälle illalle. Jo yhdeksän maissa siirryin makuupussiin jatkamaan radion kuuntelemista ja tuleen tuijottamista.


Olipas makeat unet. Yöllä heräsin kun joku hiiriystävä yritti taas löytää tietä reppuuni. Kolistelin hetken aikaa kunnes rapina loppui, ja jatkoin unia. Puoli seitsemän aikaan puhelimeen unohtunut herätys piipitti minut jälleen hereille. Eliminoin jälleen ylimääräiset äänet, ja jatkoin makeita unia vielä pari tuntia.


Aamulla heräsin pilviseen, mutta oikein kauniin lumiseen maisemaan. Sen kunniaksi päätin syödä makkaraa, ruisleipää ja kahvia. Söin kaikessa rauhassa, ja pakkailin vähitellen tavaroita kasaan.  


Kyllä ei ihminen tarvitse aina paljoa, jotta voi kokea suurta iloa ja hienoja elämyksiä. Tällä kertaa riitti ihan tavallinen syystalven yö lähimetsän laavulla, Lempäälän valojen loimotuksessa ja moottoritien hurinassa. Mutta kuitenkin omassa rauhassa, ilman kiirettä. Pimeässä illassa ei voi oikein muuta tehdä (tai olla tekevinään,) kuin vain olla ja nukkua. 

Klo 11 aikoihin olin takaisin kotona. Viikonloppu vielä edessä.




---------
Kirskaanniemi on oikein mukava lähiretkikohde, jonne pääsee melko helposti lastenkin kanssa. Parkkipaikalta laavuille ja tulipaikoille on vain muutaman sadan metrin matka. Rattaille tai vaunuille juurakkoinen ja kivinen polku on ehkä liian hankala, mutta kantorepulla pienempikin taapero pääsee mukaan retkelle. Sijainti on mukavasti Hervannan ja Sääksjärven välissä, joten Tampereen seudulla asuvan ei tarvitse käyttää retkiaikaa autossa istumiseen.

Lisätietoja Kirskaanniemestä





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti