Tulilta. Poluilta.

Huhhuh, onpas tämä kevät ollut melkoista suhaamista, koko maaliskuu on mennyt niin että hujahti. Puolisokin tuossa eilissäpäivänä kattoi pöytään kakkukahveja, ja kahvien jälkeen alkoi arvuuttelemaan, että mikäköhän päivä tänään mahtaisi olla ja että mistä hyvästä nyt kakkukahveja juotiin. Ilmeisesti alitajunta laahaa kuukauden jäljessä, sillä aloin ihan tosissaan miettimään, että mikähän merkkipäivä sijoittuikaan helmikuun loppuun .No muutaman piinaavan sekunnin päästä tokenin taas tähän ajastaikaan ja kasvot punaisina jouduin tunnustamaan, että olin unohtanut hääpäivämme. Kyllä nolottaa vieläkin. Kiitos kuuluu taas vaimolle kärsivällisyydestä. Ehkä tähän väliin sopisi koiranpentuilme Kevääseen ja kesään on tässä tullut valmistauduttua myös varustepuolella (siitäkin huolimatta, että tässä kuussa ei pitänytkään mitään hankkia). Minulle kävi taas ns. sulovilenit, sillä XXL:n tarjous kotateltasta ( Helsport Nordmarka 6 ) oli vastustamaton. Perheretkiä ajatellen löysin Tori.fi:st...

Kevät on tulossa, sen haistaa ja kuulee kun astuu ovesta ulos. Sen myös näkee, sillä lumi vähenee päivä päivältä eikä pakkasista ole juuri tietoakaan. Lintujen laulu lämmittää kovasti mieltä aamuisin, kun täytyy unenpöpperöisenä könytä ulos koiraa kävelyttämään. Kulunut talvi oli edellistä parempi, vaikka kaipaamiani paukkupakkasia ei Pirkanmaalla juuri ollutkaan. Lunta kuitenkin oli sen verran, että pääsi pahinta hiihtämisen himoa lievittämään, eikä ympärillä ollut samanlaista harmautta ja pimeyttä kuin viime vuonna. Tässä vaiheessa kuitenkin haluaisin kiittää talvea käynnistä, ja samalla ovenavauksella toivottaa tervetulleeksi kevään. Keväässä on aina jotakin maagista, sillä toisin kun talvi, kevät tulee satavarmasti myös täällä Etelä-Suomessa. Talvea odottaa hieman epävarmana, mutta kevään kanssa riittää kun antaa sen tulla askel kerrallaan! Ensin tulevat laululinnut, sitten lempeät lauhat, sitten lämmittävä aurinko, sitten koirankakan hajuiset pälvet, ja lopulta uusi vihreys. ...