lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kiitos talvi - tervetuloa kevät!

Kevät on tulossa, sen haistaa ja kuulee kun astuu ovesta ulos. Sen myös näkee, sillä lumi vähenee päivä päivältä eikä pakkasista ole juuri tietoakaan. Lintujen laulu lämmittää kovasti mieltä aamuisin, kun täytyy unenpöpperöisenä könytä ulos koiraa kävelyttämään.

Kulunut talvi oli edellistä parempi, vaikka kaipaamiani paukkupakkasia ei Pirkanmaalla juuri ollutkaan. Lunta kuitenkin oli sen verran, että pääsi pahinta hiihtämisen himoa lievittämään, eikä ympärillä ollut samanlaista harmautta ja pimeyttä kuin viime vuonna. Tässä vaiheessa kuitenkin haluaisin kiittää talvea käynnistä, ja samalla ovenavauksella toivottaa tervetulleeksi kevään. Keväässä on aina jotakin maagista, sillä toisin kun talvi, kevät tulee satavarmasti myös täällä Etelä-Suomessa. Talvea odottaa hieman epävarmana, mutta kevään kanssa riittää kun antaa sen tulla askel kerrallaan! Ensin tulevat laululinnut, sitten lempeät lauhat, sitten lämmittävä aurinko, sitten koirankakan hajuiset pälvet, ja lopulta uusi vihreys. Jokainen kevään askel tarjoaa uutta aistittavaa ulkoilmasta elävälle ihmiselle.  

Keväiset kelit ovat saaneet myös retkeilymittarin paukkumaan punaisella lähes koko ajan. Eihän tästä oikein minnekään kauemmaksi repeä ennen kesää ja syksyä, ja lomatkin paloivat työpaikkaa vaihtaessa. Lappiin tekisi kovasti mieli koko ajan, mutta eiköhän sinnekin ole taas joskus mahdollisuuksia lähteä. 

Pienille reissuille järjestyy kuitenkin aina joku yönseutu aikaa, ja parina edellisenä viikonloppuna olenkin kömpinyt lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi telttamajoitukseen. Ah, sitä rauhaa, kyllä on uni maistunut. Kameraa en ole viime aikoina viitsinyt raahata mukana, joten visuaalinen reissudokumentaatio on taas enemmän tai vähemmän suttuista omenapuhelimen tuotetta.

Telttakauden avaus Kirkas-Soljasella

21.-22.2 välisen yön kävin Seitsemisen kansallispuistossa, Kirkas-Soljasella. Siinä reissussa ei nyt mitään erityistä ollut, kunhan vain pääsi telttailemaan. Autolla pääsin melkein tulipaikalle ja ilta menikin tulistellessa ja nukkuessa makeasti. Teltan sai pystyttää lähes lumettomalle maalle, kiilatkin upposivat vaivatta kun naputteli hieman kirveenhamaralla perään. Uuden IKEA-mallisen risukeittimen otin käyttöön ensimmäistä kertaa. Siinähän se toimi kuin edellinenkin, onpahan vähän pienempi vain. 

Uutuuden kiiltoa
Yöllä satoi lähes kymmenen senttiä lunta. Heräsin teltan kyljillä valuvien lumivyöryjen suhinaan. Moiseen tuiskuun en ollut varautunut telttaa pystyttäessäni, ja aamulla ulkoteltta roikkui vähän surkean näköisenä. Vielä aamullakin taivaalta satoi niitä kuuluisia jalkarättejä, ja kun Kirkas-Soljasen komeat petäjätkin pudottelivat kukin vuorollaan lunta oksiltaan, oli ilma lunta valkeanaan.  TÄmä olikin säpäkkä metsäreissu, saavuin tulipaikalle n. klo 20, ja lähdin aamulla n. klo 10. Kotona olin jo yhdentoista maissa enkä näin ollen järkyttänyt tältä osin tämän kattilakunnan rauhaa.

Yöllä oli tullut lunta

Rupsahtanut

Aamun keittelyitä

Kirkas-Soljanen

Hiihtoretki Ruoketjärville

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna päätin sittenkin käydä vielä kerran hiihtämässä, kun kerran Tampereen pohjoispuolella lunta kuulosti riittävän. Lähtöpäivä oli taas lauantaina, ja kotihommien jälkeen pääsin lähtemään kotoa vasta yhden jälkeen. Duosta tein pientä ruokatäydennystä ja lähdin ropottelemaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa ja jo tutuksi tullutta Haukkajärveä. Tarkoituksenani oli lähteä hiihtämään Haukkajärvelle johtavan tien varresta kaakon suuntaan, kohti Ruoketjärviä. Ajattelin hyödyntää puiston alueella kulkevia tieuria, sillä halusin leiripaikkaan valoisan aikana ja lunta näytti olevan metsissä vielä hyvinkin runsaasti sekä maasto ihan riittävän tukkoista. Lämpötila oli nollan ja yhden plusasteen välillä. Vanhoja metsäautotienpohjia olikin oikein leppoisa hiihdellä, ja puolet matkasta sai suihkia ihan aurattua baanaa. Auran jälkeen oli satanut sopivasti 5-10 sentin lumikerros vakauttamaan suksen kulkua.

Helppokulkuista uraa
Oli kertakaikkisen mukavaa hiihdellä, ja kyllähän nuo Helvetinjärven puiston pohjoispään maisemat ovat jotenkin kotoisia. Saavuin määränpäähäni juuri sopivasti niin, että ehdin pystyttää teltan ennen pimeää. Ilta kuluikin sitten taas tuttuun tapaan risukeitintulia tuijotellen, spaghettia syöden ja lämmintä juoden. Risukeitintulet toimivat itseasiassa niin hyvin, että en jaksanut koko iltana väsätä nuotiota viereiselle tulipaikalle. Polttopuutaloudellisesta näkökulmasta tämä oli tehokasta, sillä koko illan tulisteluissa kului kaksi 10 cm halkaisijaltaan olevaa klapia sekä muutama kourallinen pellettejä. Nuotiossa puuta olisi mennyt varmasti paljon enemmän.

Baanaa

Yösija

Aamupalan laittoa

Puut jäivät polttamatta

Makeiden unien jälkeen heräsin sunnuntai-aamuna seitsemän maissa, keittelin aamupuurot ja kahvit, Aamupalan jälkeen keräilin teltan ja kamppeet rinkkaan ja kahdeksan maissa lähdin sivakoimaan autolle. Olin autolla kellon näyttäessä kymmentä, minulla oli siis vielä kolmisen tuntia käyttämätöntä peliaikaa (minulle oli annettu tavoitteeksi saapua kotiin klo 13 mennessä). Niinpä päätin mukavan hiihdon päälle keittää asiaankuuluvasti vielä kaakaot termosmukiin ja paistaa pikaisesti makkaran kaasuliekillä. Nam.

Eväshetki

Nyt on pakko myöntää, että jouduin luopumaan eräästä periaatteestani. Koskee kahvinkeittoa metsässä. Entinen minä oli sitä mieltä että ainoastaan suoraan pannuun keitetty kahvi on oikeaa kahvia. Kuitenkin yksin kulkiessani olen usein tympääntynyt jatkuvaan pannun puhdistamiseen ja siihen, että kahvin keittäminen suoraan pannuun vaatii myös erillisen vesikattilan lämmittämistä muita eväitä varten. Lars Monsenin Erämaan armoilla-sarjaa seuratessani huomasin että Larssi joi pikakahvia. Tämä kuva välähti S-Marketin kahvihyllyllä mieleeni, joten otinpa vinkistä vaarin ja ostin tälle reissulle pikakahvia. Pakko myöntää että olihan se kätevää kun samoilla vesillä sai ruoat, kahvit ja kaakaot. Mausta en sano muuta kuin että asiansa se liemi ajoi.

Mukavia reissuja taas, aina sitä viikon jaksaa seuraavia reissuja suunnitellessa. Huomenna lasten kanssa makkaranpaistoon jonnekin.







2 kommenttia:

  1. Pikakahvi on ihan hyvä ratkaisu retkillä. Maistuuhan se erilaiselta kuin "oikea" kahvi, mutta jos ottaa tavaksi juoda pikakahvia vain retkillä, yhdistyy tuo maku nimenomaan retkitunnelmiin ja silloin siitä voi ruveta jopa tykkäämään. Näin kävi ainakin minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo varmaan tuli minunkin reppuuni ihan jäädäkseen. Armeijassa leireillä oli tarjolla ainoastaan Nescafen pikakahviannospusseja, ja varmaan silloin jäi huono maku niistä.

      Poista