Siirry pääsisältöön

Virkatie soveltuvin osin - Seitsemisen kansallispuistossa 4.-6.5.2016

Kuten edellisessä postauksessa tulin maininneeksi, sain helatorstain ja kyläilemään saapuneen sukulaistytön ansiosta harvinaislaatuisen mahdollisuuden lähteä kokonaiset kaksi yötä kestävälle retkelle. Ensimmäiseksi yöksi mukaan lähtisi vanha kaveri, jonka toivomuksesta valitsimme kohteeksi hänelle tuntemattomamman Seitsemisen kansallispuiston. Koko viikon on vallinnut aivan mielettömän hieno ja kesäinen sää, päiväsaikaan varjossakin on ollut lähes +20 astetta.

1. PÄIVÄ


Lähtöfiilis oli kyllä todella korkealla. Muiden kiireiden vuoksi koko kevät on mennyt kuin sumussa, eikä suurempia intohimoja retkeilyä kohtaan ollut syttynyt moneen kuukauteen. Joitakin pieniä päiväreissuja olen tehnyt koiran ja//tai lasten kanssa, mutta koko kevätpuolen ainoa yöreissu oli noin kuukausi sitten Haukanhiedalla.

Kuuden maissa lähdin ajelemaan Kalevan Prisman kautta kohti Kurua. Poikeluksen kylän kohdalla käännyin jo tutuksi tulleelle Luhalahdentielle. Luhalahden tieltä piti kääntyä vielä Jaulintielle, ja jatkaa melko kuoppaista ja mutkaista tietä tapaamispaikaksi sopimallemme Multiharjun parkkipaikalle saakka.

Multiharjulla kaveri jo odottelikin. Juttu jatkui sujuvasti siitä, mihin pari vuotta sitten viime näkemällä jäikin. Oli todella mukava nähdä. Illan etapiksi ja yöpaikaksi olimme suunnitelleet Liesijärven laavun tai vaihtoehtoisesti telttamajoituksen jommankumman nuotiopaikan tuntumassa saman järven rannalla. Noin kuuden kilometrin kävely sujui nopeasti. Kauempaa jo näimme (ja haistoimme, vaikka koko viikon oli uutisoitu Pirkanmaan metsäpalovaroituksesta), että laavun tulipaikalla oli yöpyjistä juoruavia isohkoja reppuja. Päätimme jatkaa saman tien viereiselle nuotiopaikalle. Sielläkin oli nuotioringin ympärillä muutama ihminen ja pari koiraa, tantereella pari telttaa. Vaihdoimme muutaman sanan ja tervehdimme koiraa, sen jälkeen siirryimme hieman syrjemmälle perustamaan omaa leiriämme.

Ilta oli kaunis ja lämmin, linnut pitivät konserttiaan rannan puissa. Tulia meillä ei ollut, mutta juttua riitti pitkälle pimeäntulon jälkeenkin. Sen verran kävin yöllä hereillä, että vaikutti kuin lintujen konsertti ei olisi tauonnut ollenkaan koko yönä.


2. PÄIVÄ

Aamukahvit kiehuivat joskus kymmenen aikoihin. Harvinaisen myöhään omilla retkilläni. Oli kyllä mukava nukkua. Päivän säästä oli tulossa vähintään eilisen päivän veroinen. Puolen päivän aikaan olimme saaneet rauhalliset aamutoimet tehtyä ja reput pakattua. Lähdimme talsimaan Pirkan polun pohjia eteenpäin. Ajatuksenamme oli kiertää Käsikivenkankaan kautta takaisin kohti Multiharjua Seitsemisjoelle saakka. Tästä kaveri jatkaisi takaisin autolleen, ja minä jatkaisin kohti Pitkäjärveä ja siitä eteenpäin.

Kahden maissa olimme Seitsemisjoen ylittävällä pienellä sillalla, ja poikkesimme hieman metsän puolelle keittämään kahvia ja haukkaamaan välipalaa. Matkalla oli tullut vastaan useita päiväretkiseurueita. Hienoa, että ihmiset hyödynsivät kaunista päivää ulkoilemalla! Tunnin verran kahvittelimme ja rupattelimme, minkä jälkeen jatkoimme matkaa omiin suuntiimme.

Minä lähdin kävelemään Pitkäjärven kautta kohti Iso-Kivijärven pohjoispäätä, jossa ajattelin pitäväni päivällistauon. Tavoitteenani oli kiertää karttaan merkitty Virkatie soveltuvilta osiltaan, eli ei aivan kokonaan. Iso-Kivijärveltä reittini jatkuisi luontokeskuksen sijasta Seitsemisentien yli, ja takaisin etelän suuntaan. Toisen yön telttapaikka pitäisi löytyä Haukilammelta, jossa olin myös yöpynyt ennenkin.
Virkatie, 25,9 km. Luontokeskus - Kirkkaanlamminkangas - Kovero - Multiharju - Jokiristi - Liesijärvi - Pitkäjärvi - Iso Kivijärvi - luontokeskus
Jalka nousi yllättävänkin mukavasti, ja matka eteni ongelmitta. Iso-Kivijärvellä olin jo noin tunnin kuluttua siitä, kun kaverin kanssa hyvästelimme. Iso-Kivijärven nuotiopaikalla oli parikin seuruetta, mutta löysin oman paikkani kalliolta, sammakoita vilisevän rantaveden tuntumasta. Pussiruoka maistui hieman kuivalta, mutta maisemat olivat hienot ja leppoinen tuuli esti auringon paahtamista liian kuumasti.





Tältä pysähdyspaikalta jäi mieleen ennen kaikkea kaksi asiaa:

1) Pysähdykseni aikana paikalla oli kaikkiaan kolme eri seuruetta. Yhdellä seurueella oli eväänä banaaneja. Yhdellä oli jotain viilin tapaista, ja vahvasti veikkaisin että paikalla ollut tyttöporukka oli paahtanut nuotiolla vaahtokarkkeja. "Viiliporukan" kuulin keskustelevan, että roskat voi laittaa nuotioon. Niin laittoivatkin, tosin nuotiopaikalla ei ollut enää tulia. Kun olin lähdössä viimeisenä paikalta, löysin nuotiopaikalta puoliksi sulaneita vaahtokarkkeja, banaaninkuoren ja roskilla täytetyn viilipurkin. Tällä otoksella 75 % retkeilijöistä jättää roskia luontoon. Ihmetellä täytyy, että omia roskia ei jakseta raahata metsästä pois. Eivät ne minunkaan repussa niin paljon painaneet.

Etsi kuvasta viilipurkki, banaaninkuori ja vaahtokarkit

2) Yhtäkkiä kuulin läheisen niemenkärjen suunnalta kovaa suhinaa. Muutaman sadan metrin päässä rannan tuntumassa vesi suihkusi kuin suihkulähteessä. Sen jälkeen suihkun aiheuttanut trombi liikkui kohti järvenselkää, ja laantui noin minuutin kuluessa. Oli kyllä hienon näköinen ilmiö, josta onnistuin videoimaan valitettavasti vain jo laimentuneen puoliskon.



Eipä siinä sitten. Loppupäivä sujui polkuja tallatessa. Kun palasin takaisin Seitsemisentien itäpuolelle ja lähestyin Seitsemisjokea, alkoi ympäristössä näkymään merkkejä majavista. Jokivarressa oli pitkällä matkalla kaadettuja puita. Kuin metsurin jäljiltä, oli pakko todeta. Kiehtova eläin on tämä puuseppä, talvella majavahavaintoja oli iloksemme tehty myös kotipuolessa!





Kansallispuiston majavat tietävät pitkospuiden merkityksen



Haukilammella oli mennessäni yksi onkiseurue ja pian minun jälkeeni tuli yksi pariskunta yöpymisaikeissa. Metsäpalovaroituksen ansiosta olin asennoitunut nuotiottomaan reissuun, niinpä nuotiorinki jäi osaltani muiden käyttöön. Puuhastelin iltapalaa totutulla kaavalla. Leipää, lenkkiä, juustoa, keitettyjä kananmunia. Tällä kertaa keittelin "pääruoaksi" pikanuudeleita, ei ollut mikään makuelämys se edelleenkään. Nukkumaan joskus klo 22-23 aikaan, aamulla ylös noin 10 tuntia sikeästi nukkuneena.




3. PÄIVÄ

Aamulla taas tutut rutiinit (kaurapuuro+marjasoppa jauheesta, leipä keitetyllä kananmunalla, kahvi). Sen jälkeen Koveron kautta Multiharjun P-paikalle. Koveron torpan ympärillä oli aivan mieletön linnunlaulukonsertti, jota oli pakko pysähtyä ottamaan vähän videollekin. Oma lintutuntemus on melkoisen ohutta, ja olisi mukava oppia tuntemaan edes tyypillisimmät kevätkesän lurittelijat. Avoinna oleva pirtin ikkuna kertoi "isäntäväen" olevan paikalla, joten päätin poiketa pihapiirissä. Piharakennusten ovet olivat auki odottaen tutustujia, niinpä päätin käyttää tilanteen hyödykseni ja tutustua paikkaan.







Piharakennuksiin olikin hienosti kerätty vanhaa tarpeistoa, ja rakennukset olivat oikein mainiossa kunnossa. Mieleen jäi etenkin navetta, joka toi elävästi mieleen Koiramäen kirjat. ”Karjaladossa” oli haarapääskykin alkanut jo pesänrakennuspuuhansa. Tuttu vilahdus, viserrys ja ulos katoava häivähdys kun lintu lähti hakemaan uutta kuormaa nokkaansa.

Poikkesin myös pirtin puolella. Pirtti olikin suuri kuin pienen kyläkoulun liikuntasali. Kaikki huokui jotakin rauhallisuutta, ja olisi ollut mukava köllähtää pirtin nurkassa olleeseen päästävedettävään päivänokosille.  Mutta, kotiinkin oli vielä ehdittävä, joten sen kummemmin taukoilematta jatkoin matkaani viimeiselle etapille kohti Multiharjua.




Jos oikaisisin hetkeksi...?


Sinne pääsky tekee pesää

Hieno reissu, eikä vähiten aivan uskomattomien kelien ansiosta. Sateisen harmaina päivinä Seitseminen ei ehkä ole kaikkein houkuttelevin retkikohde, sillä maisema-arvoiltaan se on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ehkä hieman valju. Suosikkipaikkojani puistossa ovat ehdottomasti Koveron torpan ympäristö ahoineen ja aidanvieruspolkuineen, länsireunan polut mäntykankaineen sekä Pohjoispään kalliorantainen Iso-Kivijärvi. Äänimaailmasta jäi mieleen tauoton linnunlaulukonsertti sekä satojen sammakkojen kurnutus auringon lämmittämillä rannoilla. Virkatiellä riitti hienosti reilut 20 kilometriä tallusteltavaa, ja retkestä jäi todella hieno tunnelma mieleen. Tästä on mukava lähteä suunnittelemaan seuraavaa reissua, joka toivottavasti suuntautuu kesäkuun alussa jonnekin päin Lappia.

Loppuun vielä ainakin tiltalttia:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri. Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa. Musta kangas on joustavaa materiaalia Vetoketjulliset tuuletusaukot on hyvin sijoiteltu Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan