Siirry pääsisältöön

Takametsissä rymyämistä

Viime viikkoina on saanut nauttia ihan tosissaan kesän saapumisesta. Suuri nautinto on ollut lähteä pitkille kävelylenkeille Hervannan "takametsiin", jossa polkuja riittää ja omiakin polkuja saa tallustella ihan omiksi tarpeiksi ja kaikessa rauhassa. Joka reissulla pyrin kulkemaan hieman eri reittejä, ja bongailemaan uusia paikkoja. Tämä on ehdottomasti Hervannassa asumisen parhaita puolia, että omalta pihalta pääsee paria tienylitystä lukuunottamatta suoraan ihan rehellisiin metsiin.

Kameraa en ole jaksanut raahata mukana, joskus näpsin kuvia puhelimella. On niin mukava vain käveleskellä ja seurailla koiran touhuiluja. Omiin rentoutumismetodeihini kuuluu myös mielekiintoisten radio-ohjelmien kuunteleminen podcastina. Toisesta korvasta tulvii ajankohtaisohjelmia, toisesta luonnon ääniä. Miellyttävä kombo minulle. :) Kuuntelen viikoittain kymmeniä tunteja radiota ja tunnustaudun jonkinlaiseksi radiofaniksi. Siinä pysyy mukavasti ajan hermolla ja oppi myös kaikenlaista uutta.

Uusvanha harrastuskin on löytynyt kävelyretkien lisäksi. Yleensä en kauheasti jaksa innostua erilaisista "villityksistä" ainakaan ensimmäisessä aallossa. Uusissa "lajeissa" on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden myötä markkinoille tulee usein entistä funktionaalisempia varusteita. Tämän päivän kova sana on polkujuoksu, jota myös trail-runningiksi kutsutaan. Suhtauduin asiaan suurella varauksella kun aiheesta alettiin joka puolella puhumaan. Miksi taas on pitänyt keksiä uusi nimi vanhalle asialle? Eikö lenkkeily ole lenkkeilyä, vaikka se tapahtuu metsäpoluilla? Mielestäni on. Mutta kuten sanottua, nyt urheiluliikkeissä on tarjolla loistava valikoima hyviä maastojuoksukenkiä. Sellaiset kävin itsellenikin hankkimassa, kun ei tuo asfaltin kuluttaminen kauheasti ole koskaan sytyttänyt. Poluilla lenkkeily on ihan toista maata, sillä liikkumiseen pitää keskittyä enemmän ja kroppaakin joutuu käyttämään monipuolisemmin. Samalla voi liikkua koirankin vapautuneemmin kuin pikitiellä. Ja koska tätäkin tehdään omaksi iloksi, ei mikään estä pakkaamasta juoksureppuun vaikka risukeitintä tai kaasukeitintä, mikäli reitin varrelle osuu kiva kahvinkeittopaikka.

Viikon päästä pääsee kotiselkosille retkeilemään tutun porukan kanssa. Sitä odotellessa!

Leppäkerttu

Pojan kanssa Ammejärvellä

Lähimetsissä

Riistanhoitoa

Koirakin nauttii


Ruutananjärven rannassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle.
Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen huop…