perjantai 21. elokuuta 2015

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa 15.-16.8.2015

Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi päätimme toteuttaa suunnitelmamme lähteä koko sirkuksen voimin retkeilemään. Jo aiemmin viikolla olimme miettineet sopivaksi kohteeksi Kauhajoen ja Karvian kuntien alueella sijaitsevaa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoa. Emme ole koskaan siellä käyneet, ja internet oli sitä mieltä että paikka olisi mukavan rauhallinen ja logistisesti kätevä. Tällä tarkoitan sitä, että kahden aikuisen, kolmen alle kouluikäisen lapsen ja yhden alle vuoden ikäisen koiran leiriytymisestä syntyy väistämättä ääntä ja meteliä. Toisaalta tällaisen kokoonpanon mukava yöpyminen ja hengissä pitäminen edellyttää myös jonkinmoista tavaroiden roudaamista, jolloin kävelymatkaa ei kannata suunnitella liian pitkäksi. Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä vain muutamia kilometrejä. Parin kilometrin mittaisen pitkospuureitin molemmissa päissä, Salomaalla ja Nummikankaalla on leiriytymis- ja tulistelupaikat. Meidän ajatuksenamme oli suunnata nimenomaan Salomaan suuntaan.

Lauantai-iltapäivänä pakkasimme ihmiset, eläimet ja tavarat autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Parkanoa. Parkanon Lidlissä pysähdyimme ostamaan jäätelöt, minkä jälkeen kaarsimme auton keulan kohti tietä 274, joka johtaisi Karviaan. Ilma oli kesäisen lämmin, ja maaseudun halki johtavaa mutkatietä oli mukava köryytellä. Karvian keskustasta oli kansallispuistoon vielä hieman toistakymmentä kilometriä. Luontoon.fi -sivustolla mainittiin, että etelän suunnasta ei olisi opastusta, mutta ainakin meidät ohjeistivat perille tutut, tieliikenneasetuksen (20 § 4 mom.) mukaiset ruskeavalkoiset tiekyltit.

Leiri
Loppumatkan hiekkatiepätkän päässä oli erittäin siistin näköinen parkkipaikka, josta lähti pari polkua mäntykankaille. Purimme enimmät tavarat autosta, ja suuntasimme karavaanimme kohti Salomaan nuotio- ja telttapaikkaa. Matkaa oli kokonaiset 300 metriä. Kahden minuutin marssin jälkeen saavuimme kangas- ja suomaastojen rajapintaan perustetulle leiripaikalle. Nuotiopaikka, liiteri, käymälä ja kaivo. Nämäkin fasiliteetit olivat silmiinpistävän siistissä kunnossa. Pidemmittä puheitta aloimme asettumaan taloksi. Kota pystyyn, minkä jälkeen nuotion sytytykseen ja kahvinkeittoon sekä ruoan laittoon. Lapsille lihapullia, aikuisille kaslerpihvejä. Lisukkeeksi paistoin muurikalla sipulia, kesäkurpitsaa ja tomaattia, suolalla ja pippurilla maustettuna. Kaasukeittimellä kiehuttelin muutamia uusia perunoita. Oli hyvvää! Aiemmin päivällä heräteostoksena hankkimani, retkikäyttöön tarkoitettu muurikkapannu osoittautui loistavaksi varusteeksi.


Ilta kului mukavasti tulistellessa ja yöhön valmistautumisessa. Pari päiväretkiseuruetta piipahti jutustelemassa. Lapset viihtyivät mainiosti, vaikka etenkin ruokaa laittaessa tuntui että pieniä käsiä oli "auttamassa" liikaakin. Se tuntui myös merkilliseltä, että näin kauniissa illassa ei näkynyt lainkaan hyttysiä tai muita verenimijöitä. Kävimme myös pitkospuukävelyllä tutustumassa Kauhanevaan. Etenkin siinä säässä, ilta-auringon valaisemana suo näytti todella kauniilta. Paluumatkalla huomasin epäilyttävää liikettä pitkospuiden alla, poikittain suhteessa kulkusuuntaamme. Kuten arvelinkin, kyykäärmehän siellä luikerteli. Hieman ikävä kaveri pikkulasten ja koiran kanssa. Saattelin käärmettä pienen matkaa eteenpäin, ja sitten koko konkkaronkka jalkoja tömistellen vaaranpaikkojen ylitse. Kukaan ei saanut pistosta.

Vähitellen siirryimme yöpuulle. Lapsille villahaalarit, villasukat ja päähineet, sen jälkeen makuupussiin. Nuorimmainen ei pysyisi kuitenkaan makuupussissa, joten hänelle puettiin toppahaalari. Ollessani nukuttamassa lapsia kodassa, lensi iso kurkiparvi aivan leirimme yli. Komean kuuloista. Yön hieman viiletessä laitoimme lisäpeitteeksi vielä armeijaylijäämänä ostetun villahuovan. Yllättävän hyvin lapset nukkuivatkin, ainoastaan tuo kaksivuotias päästeli yöllä sellaisia huutoja että Kauhanevan kurjet olivat varmasti ihmeissään. Koira livahti pari kertaa kodan liepeen alta ulos, mutta yllättävän hyvin sekin asettui lopulta nukkumaan. Loppujen lopuksi yö oli melko lämmin ja rauhallinen, yllätyksekseni aamulla tunsin itseni jopa virkeäksi.

Aamulla heräsimme joskus seitsemän maissa. Aamupalaksi kaurapuuroa sekä pekonia ja paistettuja kananmunia. Sen jälkeen kiireetöntä tavaroiden kasailua ja pakkaamista. Joskus kymmenen maissa kaikki oli saatu pakattua autoon, ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Jätskit ostimme tällä kertaa Ikaalisista.

Huippu reissu oli, siitä olimme kaikki yksimielisiä. Saimme roppakaupalla raitista ilmaa ja aurinkoa. Koira sai juosta ja nuuhkia kyllikseen. Paikka oli täydellinen perheretkeilyn stressittömään harjoittelemiseen, sillä kilometrin säteellä ei ollut turvalliseksi rakennetun kaivon lisäksi muuta vesistöä. Toisin kuin esim. Helvetinjärven kansallispuiston Haukanhiedalla, täällä ei ollut muita yöpyjiä. Näin ollen nukkumaan mennessä ja yön pimeydessä ei tarvinnut nolostella pieniä draamakohtauksia, joita varsin kantava-ääninen kuopuksemme esitti. Myös lyhyt matka parkkipaikalta ja paikan kokonaisvaltainen siisteys olivat ehdottomia plussia. Kauhaneva-Pohjankankaasta taisi kertaheitolla tulla vakiokohteemme. Voi olla, että jo syksyn lintusesongin aikana on lähdettävä tarkistamaan, onko alue maineensa veroinen lintukeidas. Talvella ajattelin käydä hiihtelemässä isoilla suoalueilla, ja ensi kesänä lähdemme paikalle taas koko perheellä. Ainahan se mieltä ilahduttaa, kun etelämmässäkin pääsee samalla reissulla liikkumaan sekä isommalla avosuolla, että kuivalla ja valoisalla mäntykankaalla.

Metsähallituksen uusiokäyttämä Fiskars










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti