Ehkä 4-5 vuotta sitten singuttaessani etelän talvien kangistamilla reisillä luisteluhiihtoa Hetasta kohti Pyhäkeroa, pääsin ensimmäistä kertaa ihmettelemään omituisia isorenkaisia polkupyöriä, joita tuli ladulla vastaan. Se oli jännän näköistä menoa, ja sytytti uteliaisuuden. Jostakin ulkomaisilta nettisivuilta löytyi tieto, että fatbike oli homman nimi.
Lieneekö samoihin aikoihin, kun Peltsin Lappi lähetettiin ensimmäisen kerran televisiosta, ja Peltsi ajeli reissujaan niin ikään maastopyörällä, jossa oli tavallista suuremmat renkaat. Se oli sen verran hitaan ja rauhallisen näköistä menoa, että tuolloin päätin hankkia joskus vastaavan vekottimen. Omalla kymmenen vuotta vanhalla Inserallani olin satunnaisia polkujumppia tehnyt, mutta aika nopeasti tuli todettua että näennäisistä maastopyörän piirteistä huolimatta se ei oikein siihen hommaan sovellu. Ainakaan näillä Tampereen seudun kivisillä ja juurakkoisilla poluilla.
Tässä välissä fatbikestä on tullut varsinainen muoti-ilmiö ja kuuma ulkoilutrendi. Katukuvassakin näitä kevyenliikenteenväylien hurisijoita on näkynyt enenevissä määrin. Poluillakin niitä on välillä nähty ulkoilutettavaan. Oma haave on kytenyt jossakin taustalla koko ajan. Välillä on ollut kaikkea muuta mietittävää, ja tämä pyöräasia on jäänyt prioriteettilistalla sivulle 2 tai 3.
En oikeastaan muista enää miksi juuri viime kesänä syttyi ihan erityisen polttava pyöräkuume. Etenkin Fatbike-kuume. Ehkä siinä on joku algoritmi taustalla, kuten facebook-mainoksissa, mutta jostakin se fatbike nousi taas agendalla etusivulle. Mielenhäiriössäni annoin kuitenkin itselleni luvan alkaa seuraamaan fillarifoorumin keskusteluja. Siellä on yksi petollinen keskusteluketju (varoitus: linkki voi aiheuttaa riippuvuutta ja rahan menoa) joka oli kuin bensaa olisi heittänyt liekkeihin.
Jonkin aikaa lueskeltuani ja pureskeltuani, huomasin että Verkkokauppa.com myy hinta-laatu -suhteeltaan hyviä paksupyöriä. Elokuussa sellainen Silverback Scoop Single lähtikin ennakkotilaukseen, ja noin 4 kuukautta myöhemmin pääsin kasailemaan olohuoneessamme ensimmäistä kertaa kunnon pyörää. Sehän oli kuin eri maailmasta.
Pari viikkoa olemme tämän pyörän kanssa nyt yhteistyötä opetelleet. Investointi tuntuu kannattavalta. Ensimmäisestä lenkistä lähtien tuo pyörä on antanut minun viedä, ja tuntea itseni itseäni paremmaksi maastopyöräilijäksi. Isot ja suurella ilmatilalla varustetut renkaat tarjoavat melkoisesti pitoa ja antavat ajajan virheitä anteeksi. Hiihtoa haittava lumien vähäisyys ei enää harmita, nyt pääsen poluille suoraan kotipihalta tarvitsematta siirtyä esimerkiksi Kaupin tykkilumenladuille. Tämän päivän pyöränlampputarjonta on myös hieman eriä kuin edellistä pyöränvalaisinta ostaessani, ja kuluttajallekin on tarjolla todella tehokkaita tiennäyttäjiä pienessä koossa ja siedettävään hintaan. Näin myöskään pimeä vuodenaika ei muodosta kynnystä lähteä liikkumaan lähiluontoon.
Polkuverkosto tässä asuinympäristössäni on melkein loputon, ja aina riittää uusia paikkoja koluttavaksi. Tampereella on erittäin aktiiviselta vaikuttava MTB-yhteisö, joka tarjoaa myös loistavia polkukarttoja kaikelle kansalle.
Taidan olla "suossa" tämän homman kanssa, mutta onneksi läskipyörällä matka taittuu vaikeammissakin olosuhteissa.
Pyörän ominaisuuksista en juuri mitään ymmärrä, muuta kuin että hyvin sillä pääsee ja mukava sillä on makkaranpaistoon ajella. Jos joskus opin jotakin tekniikasta, kirjoittelen siitä puolesta sitten lisää. Jos hyvää lamppua etsii, niin Magicshine MS-606 vaikuttaa oikein pätevältä, ja on välillä hyvässä tarjouksessa eräässä norjalaisessa urheilutarviketjussa.
Kommentit
Lähetä kommentti