Tulilta. Poluilta.

Päivä 3.  Gursabunci - Mieraslompolo Aamuverryttely Guorboaiville Vaellukseni viimeisenä aamuna heräsin moottoriajoneuvon ääneen. Joku ajeli ilmeisesti enduromoottoripyörällä polkua pitkin telttani ohitse. Hetken torkuttuani nousin aamutoimille. Puuroa syödessäni silmäilin menosuunnassani avautuvaa aurinkoista Guorboaivin rinnettä. Tuonne olisi kohta kavuttava. Huomenta! Hyvillä fiiliksillä pakkasin taas leirin kuljetuskuntoon ja hyppäsin ratsaille. Pienellä vaihteella, hiljakseen pyöritellen. Ei olisi mitään syytä revitellä tänään, mitään suurempaa kiirettä ei ollut ja matkaa ehkä 25 kilometriä. Guorboaivin rinnettä ylös Guorboaivin huipulla pysähdyin ottamaan valokuvia. Noin tsiljoona kimalaista, paarmaa, ampiaista ja hyttystä pörräsi seuralaisena. Ötökät vaikuttivat himoitsevan auringon lämmittämää puunpintaa vanhan kolmiomittaustornin raunioilla. Jouduin siirtymään kauemmas rakennelmasta. Lounastauko Nautin elämästä ajellessani ala...

Päivä 2. Aksoleavssajavri - Pulmankijärvi - Gursabunci Pulmankijärvelle Olin jo hyvinkin toipunut laturinjohtojen unohtumisesta kun toinen vaelluspäivä valkeni. Tai eihän se yöttömän yön aikaan mitään valjennut. Sykemittarikellon pikseliviisari kuitenkin osoitti aamuksi kutsuttujen tuntien kohtaa.  Tälle päivälle minulla oli kaksi tavoitetta: 1) Ajaa Pulmankijärvelle sekä 2) ajaa takaisin päin niin pitkästi kuin suinkin jaksaisin. Aamutoimien ja leirin kasaamisen jälkeen pakkailin pyörän, ja taluttelin sen muutaman kymmenen metrin matkan ojan yli takaisin polulle. Päivän ajot alkoivatkin heti avaavalla nousulla, kun lähes saman tien Aksoleavssajavren jälkeen alkoi nousu Goallagotteoaiville. Kroppaa herättelevän nousun jälkeen koitti pieni lasku Duottar Galddojavrelle, jonka länsilaidalla tiesin polun häviävän hetkeksi. Reittikuvauksista lukemieni ohjeiden mukaisesti koukkasin kauempaa järven koillispuolelta, jonka jälkeen käännyin rannalla näkyvän kämpän kohdilla takai...

Heinäkuun kolmannella viikolla kesälomaa oli jäljellä vielä puolitoista viikkoa. Lumet olivat sulaneet. Sateen ja auringonpaisteen vuorotahdissa rakoliiteri oli saatu harjakorkeuteen. Vaimo oli ehtinyt Tampereelta loman viettoon. Lapset nauttivat olostaan maalla. Oli siis sopiva sauma pakata pyörä telineelle, laukut ja rinkka peräkonttiin ja lähteä ajelemaan kohti Utsjokea. Tätä hain, ja tätä sain! 20.7.2017. Päivä 1. Matkapäivä. Aamupäivällä olin pakannut vielä eväitä päiväkohtaisiin pussukoihin. Alkuillasta olin jo hyvän matkaa Rovaniemen yläpuolella. Fiilis oli iloinen, odottava, ja ehkä hieman jännittynytkin. Ensimmäinen yksinvaellus ja ensimmäinen vaellusreissu, jossa kulkisin koko matkan maastopyörällä. Myös retken kohde hieman jännitti. Mieraslompolosta Pulmankijärvelle johtavaa mönkijä/traktoriuraa oli kehuttu Suomen parhaaksi mtb-reitiksi . Reitti on suosittu maastopyöräilijöiden keskuudessa, mutta kuitenkin ajatus yksinolosta keskellä Suomen suurinta erämaa-al...