Mieraslompolosta Pulmankijärvelle ja takaisin 20.-23.7.2017 OSA III

Päivä 3.  Gursabunci - Mieraslompolo

Aamuverryttely Guorboaiville

Vaellukseni viimeisenä aamuna heräsin moottoriajoneuvon ääneen. Joku ajeli ilmeisesti enduromoottoripyörällä polkua pitkin telttani ohitse. Hetken torkuttuani nousin aamutoimille. Puuroa syödessäni silmäilin menosuunnassani avautuvaa aurinkoista Guorboaivin rinnettä. Tuonne olisi kohta kavuttava.

Huomenta!

Hyvillä fiiliksillä pakkasin taas leirin kuljetuskuntoon ja hyppäsin ratsaille. Pienellä vaihteella, hiljakseen pyöritellen. Ei olisi mitään syytä revitellä tänään, mitään suurempaa kiirettä ei ollut ja matkaa ehkä 25 kilometriä.

Guorboaivin rinnettä ylös

Guorboaivin huipulla pysähdyin ottamaan valokuvia. Noin tsiljoona kimalaista, paarmaa, ampiaista ja hyttystä pörräsi seuralaisena. Ötökät vaikuttivat himoitsevan auringon lämmittämää puunpintaa vanhan kolmiomittaustornin raunioilla. Jouduin siirtymään kauemmas rakennelmasta.

Lounastauko

Nautin elämästä ajellessani alas Guorboaivilta. Ilma oli todella kaunis, ihan täydellinen viimeiselle päivälle. Olin oikein tyytyväinen, että edelliselle päivälle oli arvottu viileämmät ilmat. En olisi luultavasti selvinnyt eilisen päivämatkasta, jos aurinko olisi porottanut yhtä lämpimästi. 

Hieman ennen Buksaljärveä tuli vastaan kolmen hengen patikkaporukka, vaihdettiin muutama sana. Pari kurkea ruokaili myös yksinäisellä tunturilammella, säikähtivät kai pyöräni vapaarattaan sirinää kun nousivat siivilleen ja jatkoivat seuraaviin seikkailuihin.

Buksaljärvien jälkeen ajoin parisataa metriä väärää polunhaaraa, kunnes havahduin ja oikaisin takaisin alempana menevälle mönkijäuralle. Päätin pysähtyä lounaalle sopivan vesipaikan äärellä. Ajaminen tuntui edelleen mukavalta.

Tie ylitti kauniin puron, josta päätin täydentää vesipulloni. Istahdin kivelle, ja tajusin että tässähän on täydellinen lounaspaikka. Kaadoin valmiiksi pulloon laittamani jauheliha-pasta-bolognese -sekoituksen kattilaan. Seos oli turvonnut käytännössä lämmitystä vaille valmiiksi, ja oli nopeasti valmista syötäväksi.

Taitettava kuksa + Aeropress sopivat hyvin yhteen!

Loppusuora

Vatsa täynnä lähdin ajamaan viimeistä 15 kilometriä. Reitti vaihteli muutamista märistä jänkäpaikoista harjujen välillä mutkitteleviin täydellisiin hiekkaränneihin. Muutamat jäljellä olevat nousuosuudet tuntuivat aika tukalilta, kun ilma ympärillä ei juuri liikkunut eikä auringonsuojaa ollut. Ruossavarrin jälkeen vastaan tuli jälleen vaeltajakaksikko koirineen. Olivat menossa Vetsijärvelle päin.

Viimeinen nousu Ivvanasvarrille tuntui jo aika työläältä. Tie oli kivikkoinen, ja vaati aika tarkkaa ajamista. Lopulta Mieraslompolon masto alkoi vilkkumaan puiden välistä, ja viiden minuutin päästä olin jo maston juurella. Maston vieressä mainostettiin osuvasti saunallisia mökkejä alle satasen vuorokausihinnalla. Houkutteli kyllä tarttua tilaisuuteen, mainos oli osuvalla paikalla. Mastolta oli helppo rullata viimeiset parisataaa metriä autolle ja alkaa purkamaan tavaroita autoon, pakkaamaan pyörää peräkoukkuun ja vaihtamaan vähän vähemmän haisevia vaatteita päälle. 

Osuvaa mainontaa!

Jälkitunnelmat

Oli kyllä ihan mieletön reissu, jonka tulen varmasti muistamaan lopun ikääni. Nautin yksinolosta, nautin haastavasta reitistä ja siitäkin, että tuli vedettyä itsensä välillä aika äärirajoille. Hienoa oppia huomaamaan, että niistä huonoistakin hetkistä selviää eteenpäin. Yhä edelleen lähes päivittäin ainakin saan voimia niistä tunnelmista mitä koin kun kiipesin rättiväsyneenä Galddoainurkin rinnettä ylös.

Kaldoaivin reitti oli maisemiltaan hieno, joskin opetti arvostamaan myös esim. UKK-puiston  tai Vätsärin vaihtelevampia maisemia. Tunturiylängön avaruus on hienoa, mutta toisaalta metsät auttavat hahmottamaan maisemaa paremmin ja tuovat tiettyä turvallisuuden tunnetta.

Reissun opit:

• Pyöräilyn ja vaelluksen yhdistäminen on todella hieno ratkaisu.
• Jatkossa huolehdin, että minulla on mukana sekä varavirtalähteet että tarvittavat johdot, tai ei kumpiakaan.
• Tavaramäärän kanssa on oltava tarkempi, esim. paistinpannu toi taas aivan turhaa painoa.
• Pyöräillessä tuommoinen 60 litran rinkka on a) hieman ylimitoitettu ja b) täytyy pakata eri tavalla verrattuna patikointiin.
• Varapumppu on oltava mukana, siltä varalta, että varsinainen pumppu katoaa tai rikkoutuu