Siirry pääsisältöön

Haukanhieta 15.-16.8.2014


Viikon odotus palkittiin taas, ja perjantaina kuuden maissa pakkaamisien jälkeen lähdimme pojan kanssa ajelelmaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa ja tarkemmin sanottuna Haukkajärveä. Kansallispuiston alueella, Haukkajärven rannalla sijaitsee Haukanhieta, joka on oikein viihtyisä paikka esimerkiksi perhekeskeisemmälle telttaretkeilylle. Oletettavasti Haukanhieta on saanut nimensä paikalla sijaitsevasta parisataametrisestä hiekkarannasta.

Haukanhiedan tuntumaan johtaa mutkainen soratie, jonka päässä on puomi ja reilun kokoinen parkkialue. Ennen pysäköintialuetta tien vasemmalla puolella on myös asuntovaunuille tarkoitettu alue. Pysäköintialueelta tie jatkuu kävely-urana muutaman sadan metrin matkan, jonka jälkeen vasemmalle puolelle avautuu Haukanhiedan alue. Telttailu- ja tulistelualue sijaitsee tämän hiekkarannan yläpuolella kuivalla mäntykankaalla, ja tarjoaa näin retkeilijälle oikein komeat ja helpot puitteet leiriytyä ja virkistäytyä. Edellisen reissun kokemuksen sekä rannalle unohtuneiden lenkkareiden, t-paitojen ja pyyhkeiden perusteella paikka on myös suosittu uimapaikka. Ensi kesänä voisikin jonkun helleviikonlopun telttailla Haukanhiedalla.

Retkeilyinfraa paikalle on rakennettu liiterin, parin nuotiopaikan ja jämerän keittokatoksen verran. Käymälät löytyvät itäpuolelta ja P-alueen laidalta. Yleisen alueen vieressä on myös Metsähallituksen hallinnoima varaustupa. Paikalle on helppo tulla pientenkin lasten kanssa, ja vähän tuhdimmalla varustuksellakin. Meilläkin oli ensimmäisellä kerralla kuuden hengen ”huvilateltta” ja mm. kunnon ilmapatjat. Saikin siinä sitten roudailla ihan tovin aikaan tullessa ja mennessä…

Tällä kertaa lähdimme pojan kanssa kahdestaan pikkuteltan kanssa. Menomatkalla sateli vettä ja ilta-aurinko paistoi sekä suoraan että märän asfaltin kautta tuulilasiin, mikä teki pikkutiellä kurvailusta välillä aika mielenkiintoista. Perillä säpisimme leirin pystyyn ja aloimme iltapalalle: lihapullia, erinomaisen hyvää näkkileipää, pannullinen kahvia ja pillimehua. Molemmilla vatsa täynnä ja pian unille. Poika oli intoa täynnä, telttailu on kyllä hänen lajinsa. Mukava saada välillä kaveri mukaan, ja mukavalta tuntuu kun molemmat viihtyvät. Ilta oli erittäin kaunis


Alueella oli pari muutakin telttakuntaa, vanhempi ja nuorempi pariskunta. Keskellä yötä nuoremman pariskunnan kaksi koiraa kohtasi ilmeisesti vaunualueelle majoittuneen koiran, mistä seurasi melkoinen rähäkkä kuulaassa syyskesän yössä. Yö olikin yllättävän kylmä. T-paita ja alushousut ei ollutkaan riittävä varustus halpismakuupussissa nukkumiseen ja aamupuolella yötä oli noustava lisäämään vaatetta. Myös poika nukkui hieman katkonaisesti ja aina välillä sain nousta asettelemaan hänen makuupussiaan paremmin. Hänellä oli onneksi oma villainen "lämpöpuku", mikä on osoittautunut telttaretkien suosikiksi. Myös makuualusta vaikutti. Pojalla oli reilun paksuinen ilmapatja ja minulla ohut vaahtomuovilärpäke. Kun aamulla pötköttelin paksummalla patjalla, ei viileys tunkenut pussiin ihan samalla teholla. Päätin kuitenkin, että makuupussi menee hankintaan saman tien. Joskus sekin on ostettava.



Lauantaina söimme aamiaista, kiertelimme hieman alueella ja kävimme lyhyen metsälenkin. Poika viihdytti itseään heittelemällä hiekka ja kiviä veteen. Oli hiljaista ja rauhallista, oikein mukavaa. Virittelin puiden väliin narun ja laitoin sisäteltan kuivumaan aurinkoon. Kuivailin ulkoteltasta enimmät kosteudet rätillä ja annoin auringon hoitaa loput. Yllättävän paljon kosteutta olikin kertynyt ulkoteltan sisäpintaan. Tällaisella reissulla ei rinkkaa, kenkiä tai muitakaan varusteita isommin testailla, mutta sen verran on sanottava että risukeitin oli taas mukava varuste. Ei tarvinnut sahata ja pilkkoa polttopuita nuotiopaikalle, eikä toisaalta tarvinnut jakaa nuotiopaikkaa kenenkään kanssa. Ja kuitenkin sai vähän näpertää syttöjen ja risujen kanssa sekä tohrata savulla ja tulella.

Eläimistöä ei retkellä juuri havaittu naapuriteltan puudelien lisäksi. Kuikka huuteli lauantaiaamuna järveltä, ja tavikin rääkäisi muutaman kerran. Tikka koputteli puuta ja västäräkki kävi hiekkarannalla juomassa. Siinäpä ne.


Hernekeittolounaan jälkeen pakkasimme leirin hiljalleen kasaan ja nousimme pienen rinteen P-alueella ja autolle. Kotimatkalla autossa istui kaksi tyytyväistä ihmistä.

Retken kuvasatoa:













  















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Helmiku... eikun maaliskuun pyrähdyksiä

Huhhuh, onpas tämä kevät ollut melkoista suhaamista, koko maaliskuu on mennyt niin että hujahti. Puolisokin tuossa eilissäpäivänä kattoi pöytään kakkukahveja, ja kahvien jälkeen alkoi arvuuttelemaan, että mikäköhän päivä tänään mahtaisi olla ja että mistä hyvästä nyt kakkukahveja juotiin. Ilmeisesti alitajunta laahaa kuukauden jäljessä, sillä aloin ihan tosissaan miettimään, että mikähän merkkipäivä sijoittuikaan helmikuun loppuun .No muutaman piinaavan sekunnin päästä tokenin taas tähän ajastaikaan ja kasvot punaisina jouduin tunnustamaan, että olin unohtanut hääpäivämme. Kyllä nolottaa vieläkin. Kiitos kuuluu taas vaimolle kärsivällisyydestä.

Kevääseen ja kesään on tässä tullut valmistauduttua myös varustepuolella (siitäkin huolimatta, että tässä kuussa ei pitänytkään mitään hankkia). Minulle kävi taas ns. sulovilenit, sillä XXL:n tarjous kotateltasta (Helsport Nordmarka 6) oli vastustamaton. Perheretkiä ajatellen löysin Tori.fi:stä sopivaan hintaan myös kauan hakemani käytetyn Deu…