Siirry pääsisältöön

Isojärven kansallispuisto 1.-2.8.2014

Alun perin oli tarkoitus käydä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna sisäänajamassa sekä uutta rinkkaa että uusia vaelluskenkiä. Tilaamani vaelluskengät eivät kuitenkaan ehtineet saapua myymälään perjantaihin mennessä. Luontoon oli päästävä joka tapauksessa. Viikolla olin katsellut eri kansallispuistoja, ja Isojärven kansallispuisto vaikutti tällä kertaa houkuttelevimmalta.

Kaikenlaisten lähtöhärdellien jälkeen pääsin perjantaina kuuden maissa matkalle kohti Isojärveä. En toisaalta pitänyt lähdön kanssa kiirettä senkään vuoksi, että tiesin lähistöllä ajettavan alkuillasta Jyväskylän MM-rallin erikoiskokeita. Länkipohjan taajaman jälkeen alkoikin Isojärven suunnasta pukkaamaan autoletkaa, jonka väisteleminen kohtuullisen kapealla soratiellä vei vähän aikaa.




Reissun lähtöpisteenä toimi Heretyn kämppä. Alun perin oli ajatuksena, että kävelen Vahterjärven laavulle yöksi, ja sieltä lauantaina Kalajärven kautta takaisin Herettyyn. Myöhäisen lähdön sekä ensimmäisestä työviikosta nuutuneen fiiliksen takia päätin lyhentää reissun niin, että yöpyisin Kuorejärvellä ja kävelisin seuraavana päivänä Vahterjärven kautta autolle. Jalassa olleet lenkkikengät eivät myöskään olleet ainakaan liian mukavat kävelytoverit, olinhan lastannut rinkkaani kuitenkin testireissun hengessä ihan kohtuullista kuormaa.







Parkkipaikalla oli pari muutakin autoa, ja toivoin että kulkijat olisivat menneet Kuorejärveä edemmäs yöpymään. Näin ilmeisesti olikin, sillä Kuorejärven laavulla ei ollut ketään. Virittelin nuotion ja kaasukeittimen, keittelin kahvit, söin, ja istuskelin karun kaunista järveä ihaillen ja kuikan huutelua kuunnellen.






Pimeän rajassa asettelin laavuun rankisen, ensimmäistä kertaa käytössäni olleen ilmapatjan sekä makuupussin. Yö oli erittäin lämmin, mikä teki turhan tuhdin makuupussin kanssa nukkumisesta katkonaista. Vasta puoli kolmen jälkeen nukuin kuin tukki aamuun asti, ja heräsin vasta seitsemän jälkeen. Uni kuitenkin maittoi vielä tunnin verran, jonka jälkeen aloin aamutoimille. 






Nuotio syttyi helposti edellisenä iltana tehdyillä kiehisillä ja kahvi kiehahti kaasukeittimellä nopeasti. Elovenan kaurapuuropussi ja lämmin kuppi -marjasoppa sekoittuivat kiehuvaan veteen ja hyväksi todettu yhdistelmä toimi taas päivän käynnistäjänä erinomaisesti. Kuikkapoikue kalasteli laavun rannassa pitkän tovin, ja kävin niitä kuvaamassa aamutoimieni ohessa. 




Oli mukavaa, kun päivän löysä ohjelma mahdollisti rauhallisen puuhastelun. Joskus puoli kymmenen maissa lähdin tallustelemaan kohti Vahterjärveä. Koukkasin Hevosjärven kautta, jossa netin tietojen mukaan oli jälkiä majavan oleskelusta. No, joskus 90-luvun lopulla majavat olivatkin siellä asuneet, ja jäljet oli toki nähtävissä.






Hevosjärveltä kävelin Latokuusikkoon, joka olikin reissun vaikuttavinta antia. Suomalaisittain erittäin suurta kuusimetsää, rinnan korkeudella viistävää saniaista ja heinikkoa sekä monenlaista louhikkoa ja siirtolohkaretta. Paikka jäi kyllä mieleen. Jos ei ole pohjoisen savottamiehillä ollut helppoa talven pakkasissa ja lumihangissa, niin ei kyllä täkäläisillä hevosmiehilläkään ole ollut rekikuormien kuljettaminen ollut ihan lasten leikkiä. Sen verran vaikeakulkuista maastoa alueella on.









Latokuusikosta matka jatkui varsin miellyttävissä kangasmaastoissa Vahterjärvelle saakka. Matkan varrelta olisi varmasti saanut poimittua ensi talven mustikatkin, mutta jostakin syystä jätin poimurin ja sankot tältä reissulta kotiin. Laavulla olikin lapsiperhe ilmeisesti marjastamassa, joten jäin pohjoispuolella sijaitsevalle nuotiopaikalle lämmittämään hernekeittoa. Oikein mukava taukopaikka, aurinko paistoi mukavasti ja maisema oli varsin kotoinen.









Viimeinen etappi kuljetti Lortikanvuorten kautta autolle. Ihmisiä tuli vastaan enemmän ja enemmän, mitä lähemmäksi Herettyä liikuin. Pienellä lammella oli taas kuikkapoikue, joka ei ollut ohikulkijoista moksiskaan.

Heretyssä poikkesin vielä vanhassa savottakämpässä ja parkkipaikalla keittelin pikaisesti kahvit matkaa varten. En jaksanut alkaa enää pesemään pannua, joten laitoin sen kahvinrippeineen auton takakonttiin ja pakkasin varuilta "trangiapakettiin". Tämän toki unohdin matkalla, ja osa kahvista päätyikin sitten kotiin päästyäni olohuoneen lattialle ja uuden maton valkoisille raidoille. Onneksi oli tehokkaita pesuaineita käytössä.








Isojärven kansallispuisto on alueelle tyypilliseen tapaan melko metsäinen ja polku risteili matalien mutta teräväpiirteisten harjujen ja "vuorien" kautta. Vaikka en ole ihan sinuiksi vielä Etelä-Suomalaisen luonnon kanssa päässytkään, jäi Isojärvestä varsin positiivinen käsitys, ja maisemat olivat oikein mukavia ja kauniita. Varmasti tänä syksynä teen vielä uuden reissun puistoon, toivottavasti silloin olisi aikaa olla koko viikonloppu. Reissun päätavoite, eli rinkan testaaminen sujui hyvin. Pieniä säätöjä tein, ja ysinollakutonen kulki selässä varsin mukavasti.

Juomavettä kannattaa varata mukaan reilusti, sillä alueen kaivot ovat käyttökiellossa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, …

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.