Siirry pääsisältöön

Itse tehty risukeitin


Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, tällä keittimellä keittää kahvit kymmenessä minuutissa. Mitä enemmän jaksaa ruokkia tulta, sitä nopeammin vesi kiehuu. Keittimen muoto nostaa palokaasut tehokkaasti ylöspäin ja kiehuttaa veden nopeammin kuin kynsitulilla. Keitin toimii jo itsessään pannun tai kattilan telineenä. Keittoastian voi laskea tötsän reunoille kuin keittolevylle konsanaan. Retkinikkarin vinkistä olen käyttänyt alustana auki taiteltua foliovuokaa, joka kulkee helposti keittimen sisällä. Myös esimerkiksi trangian kansi voisi olla myös ihan kelpo väline eristämään tuli maanpinnasta ja pienentämään maastopaloriskiä. Kun tuli on eristetty maasta, ei risukeitin ole avotuli vaan retkikeitin. Huolellinen toki pitää olla ja keittimen ympäristöä voi hieman kastella samalla kun lorauttaa vettä pannuunkin. Järkevintä on yrittää löytää tasainen kivi tai kallio, jonka päälle keittimen virittelee.

Kuivat oksat ja risut syttyvät kyllä helposti melkein millä vain, mutta asiaa voi helpottaa ottamalla repun taskuun vaikkapa tuohensuikaleita tai vaikka sytytyspaloja. Näin säästyy ainakin näpertämiseltä ja jos polttoainettakin on keräillyt kävellessään mukaan, saa keittimen repusta tulille puolessa minuutissa.

Keittämisen jälkeen

Keittämisen jälkeen tuli sammuu melko nopeasti itsestään. Jos on kiire, voi sammumista ja jäähtymistä toki edesauttaa runsaalla vedellä, hiekalla tai muulla vastaavalla. Keitin jäähtyy melko nopeasti kahvikupposen aikana, jonka jälkeen se voidaan pakata esimerkiksi muovipussiin ja reppuun. Repun sotkeutumista ja värikkäiden ostoskassien kuljettamista välttääkseni kuljetan pannua ja keitintä omissa pikkupusseissaan, jotka sujautan brittiarmeijan vedenpitävään pussiin. Keittimen jalat voi halutessaan kääntää ylös keittimen kylkeä vasten.

Polttojätettä ei keittimestä jää kourallista enempää. Jos polttaminen tapahtuu metsämaastosta, voi ennen sytyttämistä esimerkiksi kuoria kämmenen kokoiselta alueelta kunttaa, ja lopuksi kuntan palasella voi peittää myös huolellisesti sammutetut tuhkat. Näin "nuotiosta" ei jää jälkiä maastoon.

Yhteenveto

+ Keveys
+ Helppous
+ Elävän tulen tunnelma
+ Mahdollisuus omiin virityksiin ja "modauksiin"
+ Polttoainetta ei tarvitse kantaa mukana

+/- Kaasukeitintä suurempi ja nuotiota pienempi paloturvallisuusriski

- Vaatii tasaisen alustan
- Nokeentuu helposti
- Tulta täytyy ruokkia usein


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri. Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa. Musta kangas on joustavaa materiaalia Vetoketjulliset tuuletusaukot on hyvin sijoiteltu Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan