keskiviikko 13. elokuuta 2014

Itse tehty risukeitin


Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, tällä keittimellä keittää kahvit kymmenessä minuutissa. Mitä enemmän jaksaa ruokkia tulta, sitä nopeammin vesi kiehuu. Keittimen muoto nostaa palokaasut tehokkaasti ylöspäin ja kiehuttaa veden nopeammin kuin kynsitulilla. Keitin toimii jo itsessään pannun tai kattilan telineenä. Keittoastian voi laskea tötsän reunoille kuin keittolevylle konsanaan. Retkinikkarin vinkistä olen käyttänyt alustana auki taiteltua foliovuokaa, joka kulkee helposti keittimen sisällä. Myös esimerkiksi trangian kansi voisi olla myös ihan kelpo väline eristämään tuli maanpinnasta ja pienentämään maastopaloriskiä. Kun tuli on eristetty maasta, ei risukeitin ole avotuli vaan retkikeitin. Huolellinen toki pitää olla ja keittimen ympäristöä voi hieman kastella samalla kun lorauttaa vettä pannuunkin. Järkevintä on yrittää löytää tasainen kivi tai kallio, jonka päälle keittimen virittelee.

Kuivat oksat ja risut syttyvät kyllä helposti melkein millä vain, mutta asiaa voi helpottaa ottamalla repun taskuun vaikkapa tuohensuikaleita tai vaikka sytytyspaloja. Näin säästyy ainakin näpertämiseltä ja jos polttoainettakin on keräillyt kävellessään mukaan, saa keittimen repusta tulille puolessa minuutissa.

Keittämisen jälkeen

Keittämisen jälkeen tuli sammuu melko nopeasti itsestään. Jos on kiire, voi sammumista ja jäähtymistä toki edesauttaa runsaalla vedellä, hiekalla tai muulla vastaavalla. Keitin jäähtyy melko nopeasti kahvikupposen aikana, jonka jälkeen se voidaan pakata esimerkiksi muovipussiin ja reppuun. Repun sotkeutumista ja värikkäiden ostoskassien kuljettamista välttääkseni kuljetan pannua ja keitintä omissa pikkupusseissaan, jotka sujautan brittiarmeijan vedenpitävään pussiin. Keittimen jalat voi halutessaan kääntää ylös keittimen kylkeä vasten.

Polttojätettä ei keittimestä jää kourallista enempää. Jos polttaminen tapahtuu metsämaastosta, voi ennen sytyttämistä esimerkiksi kuoria kämmenen kokoiselta alueelta kunttaa, ja lopuksi kuntan palasella voi peittää myös huolellisesti sammutetut tuhkat. Näin "nuotiosta" ei jää jälkiä maastoon.

Yhteenveto

+ Keveys
+ Helppous
+ Elävän tulen tunnelma
+ Mahdollisuus omiin virityksiin ja "modauksiin"
+ Polttoainetta ei tarvitse kantaa mukana

+/- Kaasukeitintä suurempi ja nuotiota pienempi paloturvallisuusriski

- Vaatii tasaisen alustan
- Nokeentuu helposti
- Tulta täytyy ruokkia usein


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti