Siirry pääsisältöön

Pukala 21.-22.7.2014

Kesäloman viimeisellä viikolla, reissusta palattuamme oli pakko päästä taas vähän retkeilemään. Tarkoituksena oli löytää paikka, jossa voisi harrastaa myös heittokalastusta. Paikallisissa kansallispuistoissa se ei onnistu, ja uusia retkipaikkoja kartoittaessani löysin Orivedellä sijaitsevan Pukalan virkistysmetsän.

Alue on saanut nimensä Pukalajärven mukaan. Syvimmillään jopa 54 metrin syvyistä järveä on luonnehdittu Etelä-Suomen Inariksi. Alueen vanhimmat rauhoitusalueet ovat jo vuodelta 1968.

Valitsin lähtöpaikakseni lähimpänä Orivettä sijaitsevan Juurakon pysäköintialueen. Oriveden keskustan jälkeen käännyin aina hieman pienemmille teille, ja jossakin vaiheessa karttaselaimen täppä alkoi olla pysäköintialueen paikkeilla. Missään ei kyllä näkynyt mitään pysäköintialueen merkkiä, joten ajoin ensin ohi. Ajattelin, että koska ollaan retkeilyalueella, niin noudatetaan nyt reittejä ja palasin takaisin päin. Heinikosta löytyi muutamat saappaanjäljet, joista päättelin että siihen suuntaan kulkiessa voisi päätyä oikealle polulle. Kello oli tuossa vaiheessa jo lähempänä kahdeksaa, joten päätin että en lähde kiertelemään polkuja pitkin Pukalajärvelle, vaan keskityn alueen pohjoisreunaan. No, sadan metrin päästä polku palasi takaisin samalle tielle, josta olin hetki sitten palannut autolla takaisin päin. Tietä pitkin sai kävellä parikin kilometriä, ennen kuin saavuin Siitinjärvelle johtavalle polulle.

Siitinjärvellä heittelin hetken aikaa uistinta samalla kun etenin rantaa pitkin. Järven vastaranta oli melko hyvin mökkeistetty, ja kaikenlaisia elämän ääniä kuului koko ajan. Hieman vaivaannutti, koska järvi ei kuitenkaan kovin suuri ole. Joitakin ahvenensinttejä tarttui lippaankin, mutta päästin ne kasvamaan. Huokaisin helpotuksesta, kun pääsin järven länsilaidalle, jossa ei näkynyt enää rakennuksia.

Polkua pitkin kävelin Siitinjärven pysäköintialueelle. Siellä olisi ollut telttapaikka ja laavukin, mutta tie meni hieman liian läheltä. Päätin kävellä Valkeajärven laavulle. Siitinjärveltä lähtiessäni virallinen polku hävisi jonnekin, kun lähdin ajatuksissani seurailemaan epävirallisempaa polkua. No, joku muukin oli tässä kohtaa päättänyt oikaista ja kilometrin päästä kohtasinkin taas retkeilyreitin. Reitti eteni ihan mukavissa metsämaisemissa ja välillä hakkuuaukoillakin, tehden viimeisen koukkauksen Valkeejärvenvuoren rinteiden kautta. Siellä oli oikein mukavia kallioita, joilta polku laskeutui jyrkästi kohti karun näköistä järveä. Valkeajärvi vaikutti olevan kalliorantainen ja kirkasvetinen järvi, ja ihastuin paikkaan kyllä samoin tein. Järven pohjoispäässä sijaitsee laavu, ja keskivaiheilla hienossa niemessä toinen nuotiopaikka. Yritin kuulostella, kuuluiko laavulta muiden ihmisten ääniä. Ei kuulunut, joten päätin suunnistaa sinne. Heittelin muutamia kertoja virvelillä, mutta mitään ei tärpännyt.

Asetuin taloksi laavulle, pystytin teltan, keittelin kahvit ja söin iltapalaa. Hämärän rajoissa heittelin vielä uistinta, ja yksi uistin jäi pohjassa makaavaan puunrunkoonkin kiinni. Ilta oli erittäin kaunis ja leppoisa. Huuhkaja huhuili komeasti mustasta metsän silhuetista vastarannalta. Enpä ole ennen kuullut huuhkajan huhuilua noin selvästi. Jäi kyllä mieleen. Puhelimen videotallenteeseen sen sijaan ei.

Yöstä oli tulossa erittäin lämmin, ja nuotio piti laavusta hyttyset kaukana. Mietin nukkuisinko yön laavussa, teltta on jotenkin ahdistava umpio etenkin yksin liikkuessa. Ajattelin kuitenkin hyttysten tulevan heti kun nuotio hiipuu, ja päätin majoittua telttaan. Yö meni kahteen asti vähän katkonaisesti, mutta sen jälkeen nukuin kuin uppotukki aamukuuteen saakka. Teltta toimi hyvin, ja olen edelleen tyytyväinen ostokseeni.

Aamulla kävin vielä kalastelemassa rannoilta ja varusteet pakattuani loikoilin vielä kiireettömyydestä nauttien laavun ritsillä. Tielle oli laavulta vain puolen kilometrin verran matkaa, eikä eilinen polku nyt niin hieno ollut että olisin viitsinyt lähteä sitä enää koluamaan. Tietä pitkin oikaisin matkaa autolle varmasti parikin kilometriä. Kävelin melko ripeää marssia takaisin autolle ja karauttelin takaisin Tampereelle. Kumisaapas hiersi ja reppukin vähän painoi, taas kerran totesin että uudet kengät olisi hankittava.

Pukalan virkistysmetsä vaikutti ihan mukavalta paikalta käydä viettämässä öitä luonnon lähellä. Kalastukseen sopivia lampia alueella on useita, mikä onkin alueen parasta antia. Helppo sinne olisi perheelläkin lähteä makkaraa paistelemaan, autolla pääsisi lähelle laavuja ja tulipaikkoja. Valkeajärveä lukuunottamatta alue ei kyllä mitään ihan uskomattomia luontoelämyksiä tarjonnut ainakaan tällä reissulla. Seuraavalla kerralla täytyy käydä tutustumassa virkistysmetsän etelälaitaan ja Pukalajärven rantoihin.

Reitti: Juurakko-Siitinjärvi-Valkeajärvi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle.
Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen huop…