Siirry pääsisältöön

Rinkkaa testaamassa Syötteellä 7.- 8.7.2014

Kesälomalla toteutin sen mistä olin jo pitkään haaveillut ja tilasin Kärkkäisen verkkokaupasta Savotta 906 -rinkan. Viime syksynä olin vaeltamassa Savotta 825 -rinkan kanssa, ja kotatelttaa kantaessani vakuutuin putkirinkan monipuolisuudesta ja toimintavarmuudesta. Perheellisenä halusin varautua siihen, että saan joskus kantaa useammankin henkilön varusteita ja lasten tykötarpeita. Tällöin ei ole lainkaan haitaksi, jos rinkka mahdollistaa reilunkin ylipakkaamisen. "Ysinollakutonen" on kai yksi suomen legendaarisimmista rinkoista, ja arvelin että paljon en voi erehtyä jos sen hankin. Hetken aikaa pyörittelin ostoskorissa myös Savotan 50 v. -juhlamallia, mutta muoviset soljet ja suurempi omamassa käänsivät valinnan 906:lle. Rinkasta joskus myöhemmin lisää.

Noh, aikanaan rinkka saapui postista, ja into päästä testaamaan oli kova. Samalla piti päästä kokeilemaan myös uutta telttaa, jonka olin tilannut alkukesästä Outdoor Megastoresta Iso-Britanniasta.

Teltan ensipystytys
Syötteen kansallispuiston maisemissa olen patikoinut ehkä enemmän kuin missään muualla. Mukaan lähti neljävuotias poikani, mikä tarkoitti sitä että mitään pitkää lenkkiä emme tulisi tekemään. Pojan ehdoilla mentiin, jos virtaa riittäisi niin kahdeksi päiväksi olisi varusteita, mutta todennäköisimmin olisimme yhden yön. Kohteeksi valikoitui Syötteen luontokeskuksen ja Ahmatuvan väliset polut. Ensimmäisen yön sijaksi ajattelin Koiratuvan pihamaata.

Ajelimme Syötteelle ja luontokeskuksen parkkipaikalla väänsin pojan suureksi huvitukseksi raskaaksi paisuneen rinkan selkääni. Lähdimme talsimaan sorastettua polkua pitkin kohti Annintupaa. Miten ihmeessä rinkka painoikin niin paljon jo alkumatkasta. Ilmeisen tottumattomat hartiat moisille kuormille. Lenkkarit jalkineena eivät myöskään tarjonneet ehkä parasta mahdollista tukea tottumattomille nilkoille. Mutta eteenpäin vain, oli mahtavaa olla taas tutuissa maisemissa ja oman pojan kanssa!



Annintuvan portailla keittelimme kahvit ja kaakaot ja puraisimme hieman välipalaa. Edessä olisi vielä kolmen kilometrin talsiminen pitkin pitkospuita ja polkuja. Matkanteko oli melko hidasta, poika piti repustani kiinni ja leikki peräkärryä. Hauskaa oli! Ja hyttysiä myös!



Syötteen luonto näytti ihan yhtä mukavalta kuin aina ennenkin. Hienoja soita ja metsiä on tässä kansallispuistossa riittää. Muurahaisissa riitti pojalle ihmettelemistä koko matkan ajan.


Hitaasti mutta varmasti etenimme kohti Koiratupaa, ja onhan se myönnettävä että pitkältä se matka alkoi tuntumaan. Myös seuralaisella alkoi jossakin vaiheessa hieman kyllästyttämään, ja välillä näytti että matka loppuu justiinsa. Kanelikorppujen ja muumikarkkien voimalla kuitenkin etenimme etappi etapilta kohti Koiraojaa. Kyllä oli mukava saapua päivätuvalle leirin pystytykseen. 



Teltta pystytettiin yhteisvoimin, ja iltapalaksi söimme makaronia, lihapullia ja leipää. Poika oli ymmärrettävästi aika väsynyt kävelystä, ja nukahti Lauantai-pussin kanssa telttaan sillä aikaa kun touhuilin ruokatarpeita takaisin reppuun.



Aamulla puraisimme aamupalaa ja lähdimme eilisiä jälkiä pitkin takaisin autolle. Oli tulossa hellepäivä, ja pikkumiehellä alkoi olla äitiäkin ikävä. Hiljakseltaan kuitenkin valuimme kohti Pärjänjokea ja pienen paarmojen häiritsemän tauon jälkeen Annintuvalta viimeinen etappi autolle. Joku oli kokeillut Mondeon puskurin kestävyyttä omalla puskurillaan. Naarmut harmittivat, eikä tietenkään mitään lappua ikkunassa. Jäätelö, kahvi ja pillimehu maistuivat kuitenkin Syötteen luontokeskuksessa. Päätimme vielä käydä kokeilemassa Luppoveden uimakelpoisuutta, ja sieltähän löytyikin oikein hyvä (ja syvä) ranta. Oli nautinnollista pulahtaa sopivan lämpimään veteen.

Rinkka toimi, kuten odotinkin. Pientä säätöä pitäisi tehdä, mutta kyllä suurimmat säädöt olisivat edessä rinkan kantajalla. Vaelluskengistä olisi ison rinkan kanssa paljon iloa, eikä parempi kuntokaan olisi pahitteeksi. Teltta oli myös myönteinen kokemus. Pystyttäminen ja purkaminen oli helppoa, ja absidiin sai kaikki kamat mukavasti suojaan.

Syötteeltä jatkoimme jatkamaan puolivälin krouvin saavuttanutta kesälomaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri.

Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa.

Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan sekoitusta (65/35) ja joustomateriaali sisältää puolestaan polyesteria, nylonia ja elastaania (60/30/10). Materi…

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs
Paino: 282 g
Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit)

Valmistus

Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi.


Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla.

Sytyttäminen ja polttoaine


Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä on helposti saatavilla, …

Karut mutta mukavat Lundhagsit

Tuote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi  Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.