Siirry pääsisältöön

Juhannusongella Haukikallioilla - Riuttaskorven virkistysmetsä 25.-26.6.2016

Juhannusyön taikaa, keskiyön aurinkoa, ja mitä kaikkea. Keskisen suven juhlaa vietettiin tänäkin kesänä, ja säätkin taisivat pääasiassa suosia. Kesäkuu meni omalta osaltani kokolailla ilman ulkoiluharrastuksia, kiitos sitkeän flunssan ja toista viikkoa jatkuneen yskän. Juhannusta kohden taudin selkä alkoi kuitenkin sen verran taipumaan, että juhannuspäivänä uskalsimme jo lähteä toteuttamaan pojalle lupaamaani kalareissua.

Muutaman viikon siviili-VMTL:n (armeijaa käymättömille:vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) aikana ehdin tietenkin kartoittamaan melko huolellisesti erilaisia tulevaisuuden retkikohteita. Riuttaskorven virkistysmetsässä kävin kevättalvella pyörähtämässä yhden päiväkävelyn verran, ja tuolloin jäi sellainen olo, että alue ansaitsee tarkempaakin tutustumista.
Riuttaskorven virkistysmetsän alue kuuluu Suomenselän vedenjakajaseudun rauhallisiin saloseutuihin. Alueesta liikkuu paljon tarinoita, mikä on innoittanut mm. J. L. Runebergia kirjoittamaan Vänrikki Stoolin tarinoihin kertomuksen matkamiehen näystä.
Maantieteellisesti tuo 16 neliökilometrin kokoinen alue sijaitsee Ylöjärven kunnan alueella. Alueella kulkee n. 15 kilometriä merkittyjä ja tarvittaessa pitkostettuja polkuja, joiden varrelle on rakennettu muutamia keittokatoksia ja tulentekopaikkoja. Kevättalvella kävin katsastamassa alueen eteläpäätyä Sotamiehenahon P-paikalta käsin. Nyt suunnitelmissa oli mennä tutustumaan pohjoispäässä sijaitsevan Haukijärven maisemiin. Kartalta katsottuna reitit ja palvelut näyttivät oikein sopivalta myös lasten kanssa retkeilyyn.

Yöreissu kuusivuotiaan kanssa vaatii loppujen lopuksi yllättävän vähän erityisjärjestelyjä. Ainakin, jos ajankohta on keskellä kesää ja odotettavissa olisi suhteellisen lämmin yönseutu. Pakkasin kuitenkin varalta pojalle tuplamakuupussin, mikä tässä tapauksessa tarkoitti kahta lasten makuupussia. Vähän vaihtovaatetta ja evääksi tällä kertaa lihapullia, nuudeleita ja hernekeittoa. Pojan herkkuja kaikki. Lisäksi piti tietenkin ottaa mukaan onkivehkeet, madot ja itselleni myös virveli ja uistimet. Tässä yksi syy, miksi päätin olla menemättä tällä kertaa kansallispuistojen alueelle.
Riuttaskorven alueella voi onkia ja pilkkiä jokamiehenoikeudella. Viehekalastus on sallittu Haukijärvessä kalastonhoitomaksulla(www.eraluvat.fi) tai Metsähallituksen kalastusluvalla(www.eraluvat.fi). 
Ennen lähtöä tankkasimme kotona vielä tukevan salaattiaterian. Noin kello 15 aikaan peruutin auton parkkiruudusta, ja kello 16 maissa pysäköin auton Haukijärven kupeeseen Myllykankaan parkkipaikalle. Kamat kantoon ja polulle. Seuralainen piti huolen juttelusta, kyselemistä riitti mainiosti koko 2,5 km kävelyn matkalle! Polku johdatti meidät tieltä järven rannan tuntumaan, minkä jälkeen reitti jatkui varaussaunan ja Haukijärven keittokatoksen kautta järven vastarannalla sijaitsevalle Haukikallion tulipaikalle.



Matkalla oli oikein hyvin pitkospuita märemmissä tai muuten aremmissa paikoissa, ja kaikkein jyrkimmissä kohdissa oli myös porrastukset. Hieman olivat rakenteet nähneet jo aikaa, ja länsirannalla ohittamallamme näköalapaikalla oli pöytäkin joutunut alistumaan pitkälle edenneeseen lahoamisprosessiin. Myös Haukijärven keittokatos oli melko luotaantyöntävä paikka ainakin äkkivilkaisulla. Ensinnäkin tuon isohkon rakennuksen ja järven välissä oli melkoinen pusikko, ja toisaalta rakennus itsessään oli melko rähjäinen rikkinäisine ikkunaruutuineen kaikkineen. Mutta isommalle ryhmälle varmasti ihan käyttökelpoinen paikka.






Haukikallio itsessään oli todella kivan näköinen paikka. Kyseessä oli loivapiirteinen niemeke, jonka rannat olivat sileäksi hioutunutta kalliota. Kuin tilauksesta aurinkokin alkoi alkuillan kunniaksi paistamaan, hieman pilvisemmän päivän jälkeen. Lämpötila oli kuitenkin koko ajan yli + 20 astetta, ja olosuhteet tältäkin osin oikein leppoisat.



Sain nyhrättyä tylsällä sahalla nuotiopuut. Nuotion sytyttämisen jälkeen virittelin sooloreissuja varten vastikään hankkimani teltan (Terra Nova Zephyros 2 lite) ensimmäistä kertaa yöpymiskuntoon. Maja oli kirjaimellisesti matala, mutta vaikutti ihan pätevältä majoitteelta suhteessa 1,7 kg painoonsa. Kun olimme "asettautuneet taloksi", oli aika täyttää jo kärsimättömänä odottavan juniorin toive, ja alkaa virittelemään onkia. Vihdoin päästiin asiaan!



Ja kyllähän sitä sitten ongittiinkin. Seuraavat 4-5 tuntia olimme oikeastaan koko ajan rannassa siimat vedessä. Välillä kävimme paistamassa ensimmäisen paistokelpoisen ahvenen, ja tankkasimme nuudeleita. Illan mittaan paistoimme vielä pari ahventa. Rannat olivat loivapiirteisiä, mutta onkimiseen riittävän syviä.



Ilta oli ihan mielettömän kaunis, ja oli uskomatonta, miten tämä normaalisti erittäinkin lyhytjänteinen poika istahti jalat ristissä kalliolla ja rauhoittui onkimaan. Tätä toki edesauttoi se, että siiman päässä oli lähes koko ajan jotakin tapahtumia. Myös saaliiksi saaduissa kaloissa riitti pikkumiehelle kovasti tutkimista. Ainoastaan yhden kerran kävi niin, että saapas lipesi kalliolta ja puolittaisen uintireissun jälkeen kesäpäivän kevyt vaatetus oli litimärkänä vyötäröstä alaspäin. Kyllä kesä kuivaa!



Kymmenen jälkeen totesimme kalojen menneen jo nukkumaan, ja lähdimme itse samoihin puuhiin. Peittelin pojan telttaan ja jäin itse vielä tunteroiseksi ulos nauttimaan hiljaisuudesta, lintujen konsertista ja tyyntyvästä rantamaisemasta. Paistoin makkaran, keitin iltakahvit ja kuuntelin matkaradiosta myös vähän aikaa jalkapalloa. Puolen yön aikoihin kömmin itsekin telttaan. Kahvinkeitosta puheen ollen, tällä retkellä oli ensikokeilussa myös GSI Outdoorsin pestävä kahvinsuodatin. Oli pätevä värkki, joka todellakin jää sooloreissujen kalustoon (ei tarvitse tiskata pannua tai juoda pikakahvia).








Yö oli todellakin lämmin ja valoisa. Nukkuminen oli kummallakin vähän katkonaista, mutta en kuitenkaan uskaltanut vähentää kalsareita pois, kun olin juuri parantunut flunssasta. Jatkossa täytyy nostaa helleöinä teltan päätyjä ylöspäin, jotta ilma kiertää paremmin. Mutta toisaalta, ei ole mennyt kasvatus ihan hukkaan kun puoli viiden aikaan aamulla jälkikasvu alkaa hoputtamaan isukkia kalahommiin. Totesin itsekin unien jo karisseen, ja mikäpä se olisi nautiskellessa pitkästä ja hitaasta aamusta.


Aamupuuron jälkeen taas rantakallioille, jossa vierähtikin pari-kolme tuntia. Oli kaunista!



Yhden paistokelpoisen ahvenen onnistuimme aamun tunteina vielä narraamaan, ja pistelimme sen parempiin suihin. Kahdeksan jälkeen pakkasimme leirin kasaan, ja lähdimme jatkamaan järven kiertoa etelän suuntaan. Järven eteläpäästä pääsimme tielle, josta oli enää 700 metrin kävely autolle.







Paluumatkalla ostimme Kurun Siwasta jätskit.

Oli ihan sanomattoman hieno reissu, sekä isänä että luontoharrastajana!




 

Kommentit

  1. Riuttaskorpi on lähin kohteeni ja me kierrettiin se kevättalvella kahdesti läpi. Oli niin kaunis ja hiljainen paikka että ehdottomasti haluan mennä vielä tänä kesänäkin. Suosikkini siellä oli Suutarilankosken laavu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutti kyllä kivalta paikalta, ja varmasti tulee käytyä useamminkin. Suutarilankoski täytyy pitää mielessä, kun seuraavan kerran noihin maisemiin suuntaamme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Lundhags Avhu Pant - mukavat jokapaikanhousut

Keväällä ostoskoriini tarttui XXL:stä Lundhagsin Avhu -housut. Heti tämän jälkeen nämä housut vaikuttivat tarttuvan jalkoihini, sillä viimeisten parin-kolmen kuukauden aikana en ole juuri muita housuja vapaa-ajalla pitänytkään. Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen joutunut jotkut muut housut jalkoihini vetämään, ovat toimisto, asiakastapaamiset sekä remonttipuuhat. Remonttihommissakin nämä olisivat mitä mukavimmat, mutta sotkeutumisen ja rikkoutumisen riski on liian suuri. Avhut ovat riittävän kevyet ja jalassa erittäin mukavat. Mukavuutta tuo (ainakin minun alaruumiiseni) sopiva leikkaus sekä toimivat joustopaneelit polvissa ja takamuksessa. Pidän myös siitä, että tuuletusaukot on sijoitettu lahkeiden sivujen sijasta etupuolelle. Mielestäni tämä ratkaisu on tehokkaampi tapa ehkäistä jalkojen hikoamista etenkin sisätiloissa. Musta kangas on joustavaa materiaalia Vetoketjulliset tuuletusaukot on hyvin sijoiteltu Housujen päämateriaali on polyesterin ja puuvillan