Olin jo keväällä saanut järjesteltyä puolittain sattumalta, puolittain rationaalisuuden ajamana, muutamia asiakaskäyntejä Pohjois-Suomeen erään elokuisen viikonlopun ympärille. Reissun ensimmäiset päivät työskentelin Oulujärven maisemissa, mistä siirryin viikonlopuksi ja seuraavan viikon alkupäiviksi vielä hieman pohjoisemmaksi. Kun kerrankin näin mukavasti järjestyi, en tietenkään voinut olla hyödyntämättä mahdollisuutta työmatkapyöräilyyn eli pyöräilyyn työmatkalla. Niinpä pakkasin työ- ja retkivarusteiden lisäksi auton perään myös pyörän. Torstaisen työpäivän jälkeen, kauniina elokuun lopun alkuiltana, käänsin auton keulan Vaalan keskustasta kohti Manamansaloa. Tämä Kainuun mereksikin kutsutun Oulujärven suurin, ja suomen sisävesien viidenneksi suurin saari kätkee rantaviivansa sisään monenlaista maisemaa, rehevästä ja vehreästä maatalousmaisemasta kuiviin männikkökankaisiin ja pitkiin hiekkarantoihin. Lukuisien yksityisten palveluntuottajien lisäksi osa saaresta kuuluu
Päivä 3. Gursabunci - Mieraslompolo Aamuverryttely Guorboaiville Vaellukseni viimeisenä aamuna heräsin moottoriajoneuvon ääneen. Joku ajeli ilmeisesti enduromoottoripyörällä polkua pitkin telttani ohitse. Hetken torkuttuani nousin aamutoimille. Puuroa syödessäni silmäilin menosuunnassani avautuvaa aurinkoista Guorboaivin rinnettä. Tuonne olisi kohta kavuttava. Huomenta! Hyvillä fiiliksillä pakkasin taas leirin kuljetuskuntoon ja hyppäsin ratsaille. Pienellä vaihteella, hiljakseen pyöritellen. Ei olisi mitään syytä revitellä tänään, mitään suurempaa kiirettä ei ollut ja matkaa ehkä 25 kilometriä. Guorboaivin rinnettä ylös Guorboaivin huipulla pysähdyin ottamaan valokuvia. Noin tsiljoona kimalaista, paarmaa, ampiaista ja hyttystä pörräsi seuralaisena. Ötökät vaikuttivat himoitsevan auringon lämmittämää puunpintaa vanhan kolmiomittaustornin raunioilla. Jouduin siirtymään kauemmas rakennelmasta. Lounastauko Nautin elämästä ajellessani alas Gu