Siirry pääsisältöön

Tekstit

Työmatkapyöräilyä Manamansalossa 31.8.2017

Olin jo keväällä saanut järjesteltyä puolittain sattumalta, puolittain rationaalisuuden ajamana,  muutamia asiakaskäyntejä Pohjois-Suomeen erään elokuisen viikonlopun ympärille. Reissun ensimmäiset päivät työskentelin Oulujärven maisemissa, mistä siirryin viikonlopuksi ja seuraavan viikon alkupäiviksi vielä hieman pohjoisemmaksi. Kun kerrankin näin mukavasti järjestyi, en tietenkään voinut olla hyödyntämättä mahdollisuutta työmatkapyöräilyyn eli pyöräilyyn työmatkalla. Niinpä pakkasin työ- ja retkivarusteiden lisäksi auton perään myös pyörän. Torstaisen työpäivän jälkeen, kauniina elokuun lopun alkuiltana, käänsin auton keulan Vaalan keskustasta kohti Manamansaloa. Tämä Kainuun mereksikin kutsutun Oulujärven suurin, ja suomen sisävesien viidenneksi suurin saari kätkee rantaviivansa sisään monenlaista maisemaa, rehevästä ja vehreästä maatalousmaisemasta kuiviin männikkökankaisiin ja pitkiin hiekkarantoihin. Lukuisien yksityisten palveluntuottajien lisäksi osa saaresta kuuluu 
Uusimmat tekstit

Mieraslompolosta Pulmankijärvelle ja takaisin 20.-23.7.2017 OSA III

Päivä 3.  Gursabunci - Mieraslompolo Aamuverryttely Guorboaiville Vaellukseni viimeisenä aamuna heräsin moottoriajoneuvon ääneen. Joku ajeli ilmeisesti enduromoottoripyörällä polkua pitkin telttani ohitse. Hetken torkuttuani nousin aamutoimille. Puuroa syödessäni silmäilin menosuunnassani avautuvaa aurinkoista Guorboaivin rinnettä. Tuonne olisi kohta kavuttava. Huomenta! Hyvillä fiiliksillä pakkasin taas leirin kuljetuskuntoon ja hyppäsin ratsaille. Pienellä vaihteella, hiljakseen pyöritellen. Ei olisi mitään syytä revitellä tänään, mitään suurempaa kiirettä ei ollut ja matkaa ehkä 25 kilometriä. Guorboaivin rinnettä ylös Guorboaivin huipulla pysähdyin ottamaan valokuvia. Noin tsiljoona kimalaista, paarmaa, ampiaista ja hyttystä pörräsi seuralaisena. Ötökät vaikuttivat himoitsevan auringon lämmittämää puunpintaa vanhan kolmiomittaustornin raunioilla. Jouduin siirtymään kauemmas rakennelmasta. Lounastauko Nautin elämästä ajellessani alas Gu

Mieraslompolosta Pulmankijärvelle ja takaisin 20.-23.7.2017 OSA II

Päivä 2. Aksoleavssajavri - Pulmankijärvi - Gursabunci Pulmankijärvelle Olin jo hyvinkin toipunut laturinjohtojen unohtumisesta kun toinen vaelluspäivä valkeni. Tai eihän se yöttömän yön aikaan mitään valjennut. Sykemittarikellon pikseliviisari kuitenkin osoitti aamuksi kutsuttujen tuntien kohtaa.  Tälle päivälle minulla oli kaksi tavoitetta: 1) Ajaa Pulmankijärvelle sekä 2) ajaa takaisin päin niin pitkästi kuin suinkin jaksaisin. Aamutoimien ja leirin kasaamisen jälkeen pakkailin pyörän, ja taluttelin sen muutaman kymmenen metrin matkan ojan yli takaisin polulle. Päivän ajot alkoivatkin heti avaavalla nousulla, kun lähes saman tien Aksoleavssajavren jälkeen alkoi nousu Goallagotteoaiville. Kroppaa herättelevän nousun jälkeen koitti pieni lasku Duottar Galddojavrelle, jonka länsilaidalla tiesin polun häviävän hetkeksi. Reittikuvauksista lukemieni ohjeiden mukaisesti koukkasin kauempaa järven koillispuolelta, jonka jälkeen käännyin rannalla näkyvän kämpän kohdilla takaisin