Tulilta. Poluilta.

Joulun ajan säät ovat olleet Pohjois-Pohjanmaalla vaihtelevat. Pakkaspäivää on seurannut suojasää, ja välillä on pyryttänyt kunnolla lunta. Myös vuorokauden sisällä on tapahtunut muutoksia säätilassa. Illalla katsotut sääennusteet ovat aamulla herätessä näyttäneet aivan toista kun mihin oli varautunut. Sattuikin niin, että tiistai-iltana varauduin henkisesti lauhaan ja pilviseen keskiviikkoon. Aamulla näytti aurinkoiselta ja viileältä, niinpä olikin mukava pakata tavarat ja koira auton perään ja suunnata kotipaikalle. Tarkoituksena oli hiihdellä päivänvalon aikaan Ohtoselle. Pari lomapäivää oli viimeistä vaille kulutettu, ja seuraavana päivänä ajatuksena oli tehdä etätöitä ja lämmittää samalla kotitaloa. Vähän puolen päivän jälkeen olinkin jo kiinnittelemässä suksen siteitä saappaisiin. Taivas oli sininen, ja ilma tuntui kiristyvän. Hiihtelin kohti Karhusuota, ympärillä avautui ensin luminen metsä, sen jälkeen kimmeltävä suo ja metsän takaa hädin tuskin kurkistava aurinko. Oli i...

Kalenterin mukaan nyt on kesä. Lämpömittarin mukaan ei. Joka tapauksessa, perheemme viettää heinäkuuta edelliskesien tapaan isin ja äiskän lapsuusmaisemissa Pudasjärvellä. Monenlaista on taas viime kuukausina puuhasteltu retkeilyn ja ulkoilun puitteissa puuhasteltu. Tällä kertaa sunnuntain 12.7 koiralenkki suuntautui lapsuuden lempimaisemiin Ohtavaaraan ja sen juurella sijaitsevaan Ohtosen erämaahan. Tämän blogin  ensimmäinen kirjoitus  on viime kesältä ja kertoo juuri samoista, minulle aivan erityisistä maisemista.  Kohteemme ei ole mikään virallinen retkeilyalue, mutta maisemiltaan ja luontoarvoiltaan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Reittimme varrelta pitäisi löytyä myös geokätkö , jota en tällä kertaa jaksanut lähteä penkomaan.  Pudasjärven kaupungin nettisivuilla Ohtavaaraa kuvataan Vaara-Suomen reunaksi, mikä vaikutelma kiistämättä syntyykin kun vaaran päältä katselee kohti rannikolle yltävää tasaista maisemaa. Wikipediasta, Pudasjärven kaupung...

Olen aina ollut talvi-ihminen. Pakkasen kirpeys ja lumen natina voittaa minun maailmassani helteen ja paahteen mennen tullen. Siksi en ole vieläkään oikein toipunut viime talvesta jota ei Pirkanmaalle tullutkaan. Tuntuu että aikakäsityskin on mennyt tämmoisenä vuotena uusiksi. Mitään viime syksyn, talven ja kevään tapahtumia ei pysty ajoittamaan, kun lokakuusta huhti-toukokuuhun oli samanlaista harmaata vettä ja räntää. Kun loppiasen nurkilla palailimme pohjoisesta joulunvietosta, koko matkan satoi vettä.. Toivon todella, että ensi talvesta tulee samanlainen kuin muutama aikaisempi Etelä-Suomessa viettämäni talvi, eli pitkä ja runsasluminen. Lapsuuden suo Jo pikkupoikana hiihtelin isän metsäsuksien jäljissä pitkin kotiselkosia. Joka vuotisia rituaaleja olivat hiihtoretket aurinkoisina kevätpäivinä teräshangilla. Joka kevät pitkäperjantain yönä hiihdettiin kuutamon loisteessa kämpälle. Latu Ohtosen autiotuvalle pysyi monta talvea auki, ja itse olin jo nuorena yksi sen avaajis...

Tämä blogi on oikeastaan hyvä aloittaa niistä maisemista, joissa olen elänyt ja kasvanut lähes aikuisikääni asti. Ohtavaaran reunustama Ohtosen erämaa Pudasjärvellä on paikka, jossa olen tehnyt ensimmäiset patikka- ja hiihtoretkeni hädin tuskin kouluikään ehtineenä. Kesälomalla ehdin vihdoinkin toteuttaa sen, mitä olen haudutellut mielessäni jo joitakin vuosia. Kun metsästysharrastus on olosuhteiden pakosta jäänyt jäähylle, olen pohtinut josko kalastuksella olisi minulle jotakin annettavaa. Koskaan en ole ollut mikään kovin innokas kalamies, mutta jotenkin erämaalampien ahventen narraaminen on alkanut tuntumaan kiehtovalta syyltä karata arjen asioilta metsään. Heinäkuussa teimme perättäisinä iltoina kaksi retkeä Ohtosensuon lammille: "Pikku-Ohtoselle" ja Ohtoselle. Lammet sijaitsevat muutaman kilometrin päässä kotipaikastani, ja ovat kuuluneet omaan reviiriini koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni ajan. Lammet rajautuvat länsirannaltaan Ohtavaaraan, ja muuten niitä y...