Tulilta. Poluilta.

Juhannusyön taikaa, keskiyön aurinkoa, ja mitä kaikkea. Keskisen suven juhlaa vietettiin tänäkin kesänä, ja säätkin taisivat pääasiassa suosia. Kesäkuu meni omalta osaltani kokolailla ilman ulkoiluharrastuksia, kiitos sitkeän flunssan ja toista viikkoa jatkuneen yskän. Juhannusta kohden taudin selkä alkoi kuitenkin sen verran taipumaan, että juhannuspäivänä uskalsimme jo lähteä toteuttamaan pojalle lupaamaani kalareissua. Muutaman viikon siviili-VMTL:n (armeijaa käymättömille:vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) aikana ehdin tietenkin kartoittamaan melko huolellisesti erilaisia tulevaisuuden retkikohteita. Riuttaskorven virkistysmetsässä kävin kevättalvella pyörähtämässä yhden päiväkävelyn verran, ja tuolloin jäi sellainen olo, että alue ansaitsee tarkempaakin tutustumista. Riuttaskorven virkistysmetsän alue kuuluu Suomenselän vedenjakajaseudun rauhallisiin saloseutuihin. Alueesta liikkuu paljon tarinoita, mikä on innoittanut mm. J. L. Runebergia kirjoittamaan...

Minigrip-pussien ja rinkkojen kutsu kävi vastustamattomaksi viimeistään viikon 21 aikana. Olihan seuraavalla viikolla, pienten vastoinkäymistenkin jälkeen yksi haaveistamme käymässä toteen. Käytännössä useiden vuosien alitajuisen valmistautumisen ja varusteiden hankinnan, pienten lasten vanhempien pienenkin irtioton edellyttämien järjestelyjen sekä ennenkaikkea yhteisen kiinnostuksen ja innostuksen summana olimme viimeinkin lähdössä vaimoni kanssa yhteiselle lapinreissulle. Jossakin vaiheessa alkuvuodesta tein päätöksen, että tänä keväänä järjestetään asiat niin, että tämä reissu toteutetaan. Siitä lähtien tämä konkreettiseksi tavoitteeksi muuttunut haave kantoi oikeastaan koko kiireisen ja väsyttävänkin kevään läpi. Suunnittelu ja varusteet Retkikohteen valintakaan ei lopulta ollut kovin vaikeaa. Huomioon piti ottaa, että vaimolle näinkin pitkä vaellus oli lajissaan ensimmäinen, ja lisäksi mukaan lähtisi tietenkin koiramme. UKK-puisto ja Saariselän maisemat tuntuivat heti joten...