Tulilta. Poluilta.

Huhhuh, onpas tämä kevät ollut melkoista suhaamista, koko maaliskuu on mennyt niin että hujahti. Puolisokin tuossa eilissäpäivänä kattoi pöytään kakkukahveja, ja kahvien jälkeen alkoi arvuuttelemaan, että mikäköhän päivä tänään mahtaisi olla ja että mistä hyvästä nyt kakkukahveja juotiin. Ilmeisesti alitajunta laahaa kuukauden jäljessä, sillä aloin ihan tosissaan miettimään, että mikähän merkkipäivä sijoittuikaan helmikuun loppuun .No muutaman piinaavan sekunnin päästä tokenin taas tähän ajastaikaan ja kasvot punaisina jouduin tunnustamaan, että olin unohtanut hääpäivämme. Kyllä nolottaa vieläkin. Kiitos kuuluu taas vaimolle kärsivällisyydestä. Ehkä tähän väliin sopisi koiranpentuilme Kevääseen ja kesään on tässä tullut valmistauduttua myös varustepuolella (siitäkin huolimatta, että tässä kuussa ei pitänytkään mitään hankkia). Minulle kävi taas ns. sulovilenit, sillä XXL:n tarjous kotateltasta ( Helsport Nordmarka 6 ) oli vastustamaton. Perheretkiä ajatellen löysin Tori.fi:st...

Kevät on tulossa, sen haistaa ja kuulee kun astuu ovesta ulos. Sen myös näkee, sillä lumi vähenee päivä päivältä eikä pakkasista ole juuri tietoakaan. Lintujen laulu lämmittää kovasti mieltä aamuisin, kun täytyy unenpöpperöisenä könytä ulos koiraa kävelyttämään. Kulunut talvi oli edellistä parempi, vaikka kaipaamiani paukkupakkasia ei Pirkanmaalla juuri ollutkaan. Lunta kuitenkin oli sen verran, että pääsi pahinta hiihtämisen himoa lievittämään, eikä ympärillä ollut samanlaista harmautta ja pimeyttä kuin viime vuonna. Tässä vaiheessa kuitenkin haluaisin kiittää talvea käynnistä, ja samalla ovenavauksella toivottaa tervetulleeksi kevään. Keväässä on aina jotakin maagista, sillä toisin kun talvi, kevät tulee satavarmasti myös täällä Etelä-Suomessa. Talvea odottaa hieman epävarmana, mutta kevään kanssa riittää kun antaa sen tulla askel kerrallaan! Ensin tulevat laululinnut, sitten lempeät lauhat, sitten lämmittävä aurinko, sitten koirankakan hajuiset pälvet, ja lopulta uusi vihreys. ...

Luontoäiti on ollut tänäkin syksynä ehkä hieman laiska talventeon suhteen, mutta sen verran ajan hermolla kuitenkin, että antoi mättäiden peitoksi taas hauraan lumihunnun sopivasti juuri kun olin koko viikon suunnitellut käyväni taas viikonloppuna pienellä retkellä. Ajoitus kohdallaan siis. Retken kohde oli minulle vielä lauantainakin vähän auki, arvontaa suoritin Seitsemisen, Riuttaskorven ja Helvetinjärven välillä. Vasta kun kävin ostamassa kahvipaketin lähikaupasta, ja starttailin autoa kaupan parkkipaikalla, tein valinnan lähdenkö ajamaan Ylöjärven vai Oriveden suuntaan. Hervannasta katsottuna Ylöjärven suunta tarkoittaa luontevammin Seitsemisen kansallispuistoa ja Oriveden suunta taas kantatie 66:a, jota kautta Helvetinkolulle olisi viisainta ajella. Napsautin Marabousta palasen suuhini ja käänsin Mondeon nokan kohti Orivettä.  Helvetinjärvellä olen kyllä retkeillyt useasti ennenkin, mutta jostakin syystä puiston länsi- ja pohjoisreunat ovat vielä jääneet käymättä...

Tämän viikonlopun ohjelmassa oli taas pikareissu jonnekin. Lähdin ajelemaan Hervannasta moottoritietä kohti Ylöjärveä, josta jatkoin pienten eväsostosten jälkeen edelleen kohti Kurua. Ajellessani päätin tutustua tällä kertaa Helvetinjärven kansallispuiston etelärajoille, joka on hieman erillään Haukkajärvestä ja Helvetinkolusta. Ruoketjärven ja Valkoisen rannoilla pitäisi kartan mukaan olla pari tulipaikkaa ja luultavasti melko rauhallistakin. Tarkoituksena oli katsella löytyisikö puolukoitakin jostakin. Länsi-Suomessa kuiva kesä on tehnyt tehtävänsä ja puolukat ovat paikoitellen todellakin katselussa ja muutama hukkareissu oli tullut tehtyäkin. Kurusta käännyin tiellle 337 kohti Ruovettä, ja Pihlajalahden kylän nurkilla pienemmille teille jotka johtivat kansallispuiston rajalle. Hieman ennen kansallispuiston rajaa vesi oli uurtanut tiehen sen verran syviä uria että päätin jättää auton edelliselle levikkeelle. Reppu selkään, sankot käteen ja polkua pitkin kohti Ruoketjärviä. Polku...

Viikon odotus palkittiin taas, ja perjantaina kuuden maissa pakkaamisien jälkeen lähdimme pojan kanssa ajelelmaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa ja tarkemmin sanottuna Haukkajärveä . Kansallispuiston alueella, Haukkajärven rannalla sijaitsee Haukanhieta, joka on oikein viihtyisä paikka esimerkiksi perhekeskeisemmälle telttaretkeilylle. Oletettavasti Haukanhieta on saanut nimensä paikalla sijaitsevasta parisataametrisestä hiekkarannasta. Haukanhiedan tuntumaan johtaa mutkainen soratie, jonka päässä on puomi ja reilun kokoinen parkkialue. Ennen pysäköintialuetta tien vasemmalla puolella on myös asuntovaunuille tarkoitettu alue. Pysäköintialueelta tie jatkuu kävely-urana muutaman sadan metrin matkan, jonka jälkeen vasemmalle puolelle avautuu Haukanhiedan alue. Telttailu- ja tulistelualue sijaitsee tämän hiekkarannan yläpuolella kuivalla mäntykankaalla, ja tarjoaa näin retkeilijälle oikein komeat ja helpot puitteet leiriytyä ja virkistäytyä. Edellisen reissun kokemuksen sek...