Tämä blogi on oikeastaan hyvä aloittaa niistä maisemista, joissa olen elänyt ja kasvanut lähes aikuisikääni asti. Ohtavaaran reunustama Ohtosen erämaa Pudasjärvellä on paikka, jossa olen tehnyt ensimmäiset patikka- ja hiihtoretkeni hädin tuskin kouluikään ehtineenä.
Kesälomalla ehdin vihdoinkin toteuttaa sen, mitä olen haudutellut mielessäni jo joitakin vuosia. Kun metsästysharrastus on olosuhteiden pakosta jäänyt jäähylle, olen pohtinut josko kalastuksella olisi minulle jotakin annettavaa. Koskaan en ole ollut mikään kovin innokas kalamies, mutta jotenkin erämaalampien ahventen narraaminen on alkanut tuntumaan kiehtovalta syyltä karata arjen asioilta metsään.
Heinäkuussa teimme perättäisinä iltoina kaksi retkeä Ohtosensuon lammille: "Pikku-Ohtoselle" ja Ohtoselle. Lammet sijaitsevat muutaman kilometrin päässä kotipaikastani, ja ovat kuuluneet omaan reviiriini koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni ajan. Lammet rajautuvat länsirannaltaan Ohtavaaraan, ja muuten niitä ympäröi Ohtosensuo.
Illat olivat lämpimiä ja häkellyttävän valoisia. Tuntui kuin päivän lyheneminen olisi pysähtynyt tässä heinäkuussa. Sääskiä, mäkäräisiä ja paarmoja oli seurana ihan riittämiin, mutta kyllähän niiden kanssa pärjää.
Ensimmäisenä iltana minulla oli mukana mato-onki. Syönti ei ollut mairittelevaa, mutta mielenrauha sitäkin suurempi.
 |
| Mavolla onkimista |
Seuraavana päivänä kaivoin esiin vanhan avokelan ja kävin paikallisessa urheiluliikkeessä hankkimassa uuden vavan sekä muutamia lippauistimia.
Saalistakin seurueemme sai syödä asti: kasa syömäkokoisia ahvenia ja joku pienehkö haukikin. Ensimmäisten saaliiden riemu oli seurueen nuoremmilla jäsenillä mahtavaa!
Kameraa minulla ei ollut mukana, mutta puhelimella räpsin joitakin kuvia, käyttäen camera360 -sovelluksen suodattimia.
 |
| Tuttuakin tutumpi konkelo Pikku-Ohtosen rannalla |
 |
| Ohtosensaari Pikku-Ohtoselta katsottuna |
 |
| Kalamiehiä Ohtosella |
Kommentit
Lähetä kommentti