Helmiku... eikun maaliskuun pyrähdyksiä

Huhhuh, onpas tämä kevät ollut melkoista suhaamista, koko maaliskuu on mennyt niin että hujahti. Puolisokin tuossa eilissäpäivänä kattoi pöytään kakkukahveja, ja kahvien jälkeen alkoi arvuuttelemaan, että mikäköhän päivä tänään mahtaisi olla ja että mistä hyvästä nyt kakkukahveja juotiin. Ilmeisesti alitajunta laahaa kuukauden jäljessä, sillä aloin ihan tosissaan miettimään, että mikähän merkkipäivä sijoittuikaan helmikuun loppuun .No muutaman piinaavan sekunnin päästä tokenin taas tähän ajastaikaan ja kasvot punaisina jouduin tunnustamaan, että olin unohtanut hääpäivämme. Kyllä nolottaa vieläkin. Kiitos kuuluu taas vaimolle kärsivällisyydestä.

Ehkä tähän väliin sopisi koiranpentuilme

Kevääseen ja kesään on tässä tullut valmistauduttua myös varustepuolella (siitäkin huolimatta, että tässä kuussa ei pitänytkään mitään hankkia). Minulle kävi taas ns. sulovilenit, sillä XXL:n tarjous kotateltasta (Helsport Nordmarka 6) oli vastustamaton. Perheretkiä ajatellen löysin Tori.fi:stä sopivaan hintaan myös kauan hakemani käytetyn Deuterin laadukkaan lapsenkantorinkan (Kid Comfort II) ja tähänkin tilaisuuteen oli tartuttava. Eiväthän ne hukkaan mene, tarvetta tulee olemaan 100 % varmasti.

Kotatelttaa kävin testaamassa pari viikkoa sitten Haukanhiedalla, joka on tässä parin vuoden aikana ehtinyt muodostua jo jonkinlaiseksi vakiokohteeksi, kun haluaa hyödyntää jotakin nopeasti saavutettavaa ja mukavaa retkeilyinfraa. Ajelin lauantai-iltapäivänä Ruoveden kautta Haukanhiedalle, ja olipahan aivan mielettömän komea ilta. Aurinko paistoi ja hiekkakankaalla oli lähes kesäiset kelit. Beachiakin oli jo muutaman kymmenen metrin matkalta auki, mutta järvi oli rantaan asti jäässä. Leirini sijaitsi samoilla sijoilla kuin edellinenkin leirini Haukkajärvellä. Sen huomasin myös kahteen petäjään unohtamistani riippumaton kiinnitysnaruista, joiden en edes tiennyt olevan hukassa.

Kota oli helppo pystyttää tasaiselle alustalle. Maa oli vielä melko jäinen, joten osa kiiloista piti hakata kirveenhamaralla riittävälle syvyydelle, minkä huomasin aamulla vähän virheeksi. Mutta toisaalta, pakkohan se kotus oli jollakin pönkätä pystyyn. Ilta oli yksi rattoisimpia retki-iltojani. Nautin päivällisen auringonpaisteessa, ja illan viiletessä makoilin kodassa, luin Monsenin reissukertomusta Kanadasta ja polttelin tulta risukeittimessä. Auringon laskiessa ilma viileni, ja Haukkajärven jää aloitti koko yön kestävän konserttinsa. Oli hienoa kuunnella lähes hypnoottista huminaa, räsähtelyä, loisketta ja jylinää. Kuin Einojuhani Rautavaaran musiikkia sillä erotuksella, että järven jäältä ei voi odottaakaan kovin melodista sävelkulkua. Myös auringonlaskua kelpasi katsella.

Nordmarka ajoi asiansa oikein hyvin. Tulistelu onnistui lähes savuttamatta IKEA-keittimellä, kun vain huolehti riittävästä tulen ruokinnasta. Aamulla oli pieni työmaa kiskoa yön aikana maahan tiivistyneet kiilat irti. Onnistuin kuitenkin tehtävässä aika hyvin, ainoastaan yksi kiila meni poikki sillä sen olin hakannut kirveenhamaralla jonkun puun juuresta läpi. Oli muuten tiukassa. Täytyy muutenkin pohtia vielä noita kiiloja, en ihan varauksettomasti ihastunut kolmioprofiilisten tikkujen käytettävyyteen. Pohjakangas täytyisi myös ratkaista. Ostaako sarjaan kuuluva (129 euroa!), vai kokeilisiko ainakin alkuun neliöhinnaltaan huomattavasti huokeampaa kevytpeitettä.

Ihmeellistä, miten kevätauringon paisteessa tällaisella yhden yön pyrähdykselläkin pääsee mukavaan lomatunnelmaan. Kuruntietä ajellessa tuntui, kuin olisin ollut jossakin pohjoisessa. Paluumatkalla oli pakko pysähtyä tienvarsikahvilaan munkkikahville, sillä terassille paistoi aurinko. 

Muutoin tämä maaliskuu on mennyt koiraa ulkoiluttaessa Hervantajärven ympärysmetsissä. Joskus on mukana kahvinkeittovälineet, joskus ei. Uskomatonta, miten vähän ihmisiä liikkuu metsäpoluilla ilta-aikaan. Voisi kuvitella että tällaisella talousalueella noin loistavat polut keräisivät enemmänkin kulkijoita, mutta hyvin rauhakseltaan saa arki-iltoina pentukoiraa opettaa yhteiskuntakelpoiseksi. Ainoastaan eräänä lauantai-aamupäivänä törmäsin pariinkin koiranulkoiluttajaan. Fiksua porukkaa muuten, todella hienosti osasivat omien koiriensa kanssa ottaa 5 kk pennun huomioon. 

Taivalpirtin latupohjaa oli helppo kävellä kohti Houkanjärveä, jota ennen ylitimme voimalinjan ja nousimme Houkanvuoren päälle kahville ja makkaranpaistoon. Maastopyöräilijöitäkin ajeli parinsadan metrin päästä, mutta ilmeisesti ironmaidenit ja robinit soivat korvissa sen verran lujaa etteivät näyttäneet huomaavan koiran haukahteluja. Mukava mutta hieman kolea päiväkävely oli tämä. Eräänä toisena aamuna lähdimme koiran kanssa jo ennen seitsemää Makkarajärven ympäristöön. Siellä vierähti parituntinen aamuaurinkoista kuusikkoa ihastellessa.

Nortamojärven laavu Kangasalla on ollut koko talven vähän tavoittamattomissa, sillä autolle on ollut vaikea löytää sieltä päin pysäköintipaikkaa liittymien ollessa lumen peitossa. Tänään kuitenkin ajelin pojan ja koiran kanssa kohti Orivettä, ja pian Säynäjärven liittymän jälkeen pysäköimme auton tutulle levikkeelle. Laavun suuntaan kulkeva tie oli pukattu traktorilla auki, joten sitä oli leppoinen talsia ja koira nautti elämästään. Laavulla oli heikko polttopuutilanne, onneksi olin varautunut risukeittimellä ja pellettipussilla. Otin yhdestä klapista pari pientä säippää, noukin pari oksanpätkää ja virittelin risukeittimen nuotiopaikalle ritilän alle. Noilla mitättömillä polttopuilla ja parilla pellettikourallisella keittelin sujuvasti kahvit, makkarat ja ehdin juodakin kahvit ennen kuin tuli hiipui. Siitäpä sitten takaisin autolle ja jatkamaan sunnuntaipäivän viettoa leppoisissa merkeissä.

Eipä tässä muuta, leuka rintaan ja kohti uutta viikkoa. Josko sitä maalis- eikun huhtikuussa pilkkoisi nämä kuukausimuistiinpanot pienempiin osiin...