Siirry pääsisältöön

Haukanhieta 15.-16.8.2014


Viikon odotus palkittiin taas, ja perjantaina kuuden maissa pakkaamisien jälkeen lähdimme pojan kanssa ajelelmaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa ja tarkemmin sanottuna Haukkajärveä. Kansallispuiston alueella, Haukkajärven rannalla sijaitsee Haukanhieta, joka on oikein viihtyisä paikka esimerkiksi perhekeskeisemmälle telttaretkeilylle. Oletettavasti Haukanhieta on saanut nimensä paikalla sijaitsevasta parisataametrisestä hiekkarannasta.

Haukanhiedan tuntumaan johtaa mutkainen soratie, jonka päässä on puomi ja reilun kokoinen parkkialue. Ennen pysäköintialuetta tien vasemmalla puolella on myös asuntovaunuille tarkoitettu alue. Pysäköintialueelta tie jatkuu kävely-urana muutaman sadan metrin matkan, jonka jälkeen vasemmalle puolelle avautuu Haukanhiedan alue. Telttailu- ja tulistelualue sijaitsee tämän hiekkarannan yläpuolella kuivalla mäntykankaalla, ja tarjoaa näin retkeilijälle oikein komeat ja helpot puitteet leiriytyä ja virkistäytyä. Edellisen reissun kokemuksen sekä rannalle unohtuneiden lenkkareiden, t-paitojen ja pyyhkeiden perusteella paikka on myös suosittu uimapaikka. Ensi kesänä voisikin jonkun helleviikonlopun telttailla Haukanhiedalla.

Retkeilyinfraa paikalle on rakennettu liiterin, parin nuotiopaikan ja jämerän keittokatoksen verran. Käymälät löytyvät itäpuolelta ja P-alueen laidalta. Yleisen alueen vieressä on myös Metsähallituksen hallinnoima varaustupa. Paikalle on helppo tulla pientenkin lasten kanssa, ja vähän tuhdimmalla varustuksellakin. Meilläkin oli ensimmäisellä kerralla kuuden hengen ”huvilateltta” ja mm. kunnon ilmapatjat. Saikin siinä sitten roudailla ihan tovin aikaan tullessa ja mennessä…

Tällä kertaa lähdimme pojan kanssa kahdestaan pikkuteltan kanssa. Menomatkalla sateli vettä ja ilta-aurinko paistoi sekä suoraan että märän asfaltin kautta tuulilasiin, mikä teki pikkutiellä kurvailusta välillä aika mielenkiintoista. Perillä säpisimme leirin pystyyn ja aloimme iltapalalle: lihapullia, erinomaisen hyvää näkkileipää, pannullinen kahvia ja pillimehua. Molemmilla vatsa täynnä ja pian unille. Poika oli intoa täynnä, telttailu on kyllä hänen lajinsa. Mukava saada välillä kaveri mukaan, ja mukavalta tuntuu kun molemmat viihtyvät. Ilta oli erittäin kaunis


Alueella oli pari muutakin telttakuntaa, vanhempi ja nuorempi pariskunta. Keskellä yötä nuoremman pariskunnan kaksi koiraa kohtasi ilmeisesti vaunualueelle majoittuneen koiran, mistä seurasi melkoinen rähäkkä kuulaassa syyskesän yössä. Yö olikin yllättävän kylmä. T-paita ja alushousut ei ollutkaan riittävä varustus halpismakuupussissa nukkumiseen ja aamupuolella yötä oli noustava lisäämään vaatetta. Myös poika nukkui hieman katkonaisesti ja aina välillä sain nousta asettelemaan hänen makuupussiaan paremmin. Hänellä oli onneksi oma villainen "lämpöpuku", mikä on osoittautunut telttaretkien suosikiksi. Myös makuualusta vaikutti. Pojalla oli reilun paksuinen ilmapatja ja minulla ohut vaahtomuovilärpäke. Kun aamulla pötköttelin paksummalla patjalla, ei viileys tunkenut pussiin ihan samalla teholla. Päätin kuitenkin, että makuupussi menee hankintaan saman tien. Joskus sekin on ostettava.



Lauantaina söimme aamiaista, kiertelimme hieman alueella ja kävimme lyhyen metsälenkin. Poika viihdytti itseään heittelemällä hiekka ja kiviä veteen. Oli hiljaista ja rauhallista, oikein mukavaa. Virittelin puiden väliin narun ja laitoin sisäteltan kuivumaan aurinkoon. Kuivailin ulkoteltasta enimmät kosteudet rätillä ja annoin auringon hoitaa loput. Yllättävän paljon kosteutta olikin kertynyt ulkoteltan sisäpintaan. Tällaisella reissulla ei rinkkaa, kenkiä tai muitakaan varusteita isommin testailla, mutta sen verran on sanottava että risukeitin oli taas mukava varuste. Ei tarvinnut sahata ja pilkkoa polttopuita nuotiopaikalle, eikä toisaalta tarvinnut jakaa nuotiopaikkaa kenenkään kanssa. Ja kuitenkin sai vähän näpertää syttöjen ja risujen kanssa sekä tohrata savulla ja tulella.

Eläimistöä ei retkellä juuri havaittu naapuriteltan puudelien lisäksi. Kuikka huuteli lauantaiaamuna järveltä, ja tavikin rääkäisi muutaman kerran. Tikka koputteli puuta ja västäräkki kävi hiekkarannalla juomassa. Siinäpä ne.


Hernekeittolounaan jälkeen pakkasimme leirin hiljalleen kasaan ja nousimme pienen rinteen P-alueella ja autolle. Kotimatkalla autossa istui kaksi tyytyväistä ihmistä.

Retken kuvasatoa:













  















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu...

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs Paino:  282 g Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit) Valmistus Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi. Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla. Sytyttäminen ja polttoaine Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä o...