Siirry pääsisältöön

Lähiretkikohteena Sammakkosuon luontopolku

Viime vuosina omaksi keskitalven traditiokseni on muodostunut Sammakkosuon luontopolulla ja lintutornilla pistäytyminen joulunpyhinä. Kohde sijaitsee Olvassuon luonnonsuojelualueen pohjoispäässä, sopivasti n. 20 km automatkan päässä Pudasjärven keskustasta, ja tarjoaa mukavat mahdollisuudet päästä sukeltamaan Koillismaalaiseen suoluontoon.

Sammakkosuon lintutorni 2016

Opastaulu P-paikalla

 Luontoon.fi toteaa luontopolusta seuraavaa:
Sammakkosuon luontopolku, 1,5 km, on Olvassuon pohjoisosassa sijaitseva pistopolku. Tauluissa esitellään suota ja suoluontoa. Polun päässä on laavu sekä lintutorni, josta aukeaa näkymä Resu-Sammakon rimmikoille ja aavalle Sammakkosuolle. Polku on pitkostettu ja merkitty maastoon valkoisin maalimerkein.
  • Palvelut: Sammakkosuon laavu tulentekopaikkoineen ja kuivakäymälöineen sekä Ruottisenharjuntien pysäköintialue.
  • Nähtävää: Lintutorni.
Sammakkosuon reunaan on helppo poikeata vaikka "pyhäkamppeissa". Hyvä pitkostus ja lyhyt kävelymatka tekevät kohteesta helpon myös lasten kanssa liikkumiseen. Talvella P-paikkaa ei pidetä auki, joten auto täytyy jättää Ruottisenharjun tien varteen.

Pitkostusta (kuva vuodelta 2015)
Luontopolku lintutorneineen ja laavuineen tarjoaa mitä mainioimman mahdollisuuden päästä tuijottelemaan hetkeksi aapasuon avaruutta, ja ehkä ainakin mielessään kuvitella vieressä avautuvan 270 km2 erämaa-alueen sisäänsä imaisevaa hiljaisuutta. Suomaisema tarjoaa ihastelemista ja ihmettelemistä kaikkina vuodenaikoina!

Laavu sydäntalvella
Tulet (2015)

Ensimmäisen kerran olen paikalla käynyt ehkä 10 vuotta sitten, sen jälkeen useita kertoja. Viime vuonna kävimme pariinkin otteeseen eri kokoonpanoilla paistamassa laavulla makkaraa ja ihmettelemässä kirpeää pakkasta. 



Kevätulvia 2008

Tällä kertaa tein pienen hiihtolenkin suolle. Päivä oli lyhimmillään, ja satuin suolle juuri hämärän ja pimeän taitteessa. Oli hienon näköistä kun taivas kirkastui ja joka puolelta lumen pinnasta alkoi nousta sumua.
Iltapäivän hämärää 2016


Kävin lintutornissa katselemassa maisemaa, ja paistoin laavulla makkarat.

Pimeän laskeuduttua, hiihtelin otsalampun valossa autolle. Olvassuolle olisi lähdettävä joskus ajan kanssa hiihtelemään.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään:
Maisema lintutornista 25.12.2014

Maisema lintutornista 26.12.2015
Maisema lintutornista 25.12.2016






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu...

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs Paino:  282 g Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit) Valmistus Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi. Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla. Sytyttäminen ja polttoaine Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä o...