Siirry pääsisältöön

Vaelluskenkien hankinta

Ostettuani kesän aikana rinkan, minulla alkoi olemaan kasassa riittävä perusvarustus pitkällekin vaellukselle. Vaelluskenkiä lukuunottamatta. Totesin, että jos aion nauttia muista investoinneista, täytyy jalkineet hankkia.Tämä kallis mutta välttämätön ostos pakotti hieman perehtymään aiheeseen ja tekemään melko tarkkoja vertailuja ja kokeiluja. Aiemmin olen omistanut vain jotkut Erätukusta ostetut Canadian Huntingit joista katkesi pohja.

Lähtökohtana kenkien hankinnassa minulla oli muutama kriteeri:
1) monikäyttöisyys
2) vedenpitävyys
3) laatu ja kestävyys

Näistä lähtökohdista pystyin nopeasti rajaamaan valikoimaa sinne hieman kalliimmalle puolelle (yli 250euroa). Nettikeskusteluiden ja lehtiarvosteluiden perusteella oli todettavissa, että halvalla voi saada vedenpitävän (kumisaapas), pitkäikäisen (kangaskengät) TAI monikäyttöisen (lenkkikenkä), mutta tuskin kaikkea samassa paketissa.

Monikäyttöisyyden vaatimus tulee siitä, että en haluaisi ostaa kovin monia kenkiä erilaisiin ulkoiluaktiviteetteihin. Halusin kengät, jotka mukavoittavat satunnaisia metsästys- ja kalastusreissuja, Lapin vaelluksia ja toimivat tarvittaessa myös päivittäisessä lähiulkoilussa ja -retkeilyssä. Kenkien tulisi olla mukavat raskaan rinkan kanssa ja siedettävät myös päiväretkillä ilman raskasta kantamusta. Kengissä olisi hyvä olla pitkä varsi, koska metsässä voi olla paljon märempää kuin perinteisillä vaelluspoluilla. Kenkien tulisi kestää katseita myös "siviilikäytössä", joten kaikenlaiset maastokuviot olivat poissuljettuja. Katseeni alkoikin kohdistumaan erilaisiin metsästyssaappaisiin, kuten Vikingin ja Lowan Hunter-mallit. Nämä kengät olivat pärjänneet myös esimerkiksi Metsästys ja Kalastus -lehden testeissä.

Yhden lauantai-iltapäivän vietin Lielahden ja Ideaparkin urheilutarvikemyymälöissä kenkiä kokeillen ja katsellen. Lowa Hunterit olivat minun jalkaani aivan käsittämättömän jäykät ja kankeat, etenkin arkikäyttöä ajatellen. Eivät siis sopineet minun käyttötarkoituksiini. Päivän kokeilujen perusteella vaihtoehtojen kärkipäähän nousivat Meindl Taigat ja Hanwag Tatrat. Meindliltä löytyy myös Dovre Extreme -malli, jota pääsin kokeilemaan muutaman päivän päästä. Se tuntui myös oikein hyvin minun jalkaani sopivalta. Tilanne alkoi hahmottua.

Jatkoin kuitenkin aiheeseen perehtymistä, ja ihmisten kokemuksiin tutustumista. Alun perin itsestäänselvyytenä pitämäni GoreTex tai muu kalvoeristys alkoi vähän hirvittämään. Jos ostankin kalliit kengät, joista menee kalvo jopa vuodessa-parissa? Toki hyvällä tuurilla kalvo voi kestää kymmenenkin vuotta, mutta eipä sitä ostaessaan tiedä. Tällöin viimeistään ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia kokonahkaiset kengät, jotka saisi kyllästettyä vedenkestäväksi vaikka kalvo ei kestäisikään. Partioaitan myyjän mukaan myös kengän pitkä varsi yhdistettynä kalvoon aiheuttaisi omat haasteensa esimerkiksi kengän kuivumisnopeudelle. Kokonahkaisten valikoimasta päätin kokeilla vielä Alpina Trappereita, joiden saamat arvostelut ja hinta houkuttivat. Sovituksen perusteella voin sanoa, että laadukkaan oloiset kengät olivat nuokin, joskin minun makuuni pohja oli vähän liiankin "rullaava".

Erä-lehden vaelluskenkätestistä silmääni tarttuivat testin voittaneet Lundhagsin kengät. Jäin miettimään, että mihin ihmeeseen tarvitsen kalvokenkiä, kun pelkän nahkankin saa kyllästettyä vedenpitäväksi. Perehdyttyäni tuotteeseen, vakuutuin että tässä on juuri se mitä tarvitsen. Ikuisuuden kestävät, yksinkertaiset, pienessä tehtaassa käsityönä tehdyt ja kaikessa rujoudessaankin erittäin kauniit kengät. Lundhags Professional High Opti -kengät. Koko 43 tuntui olevan sopivin, ja sellainen kaksikko löytyikin lyhyellä toimitusajalla Forumin liikkeestä. Syksyn reissuja ajatellen en halunnut jäädä odottelemaan kenkiä maahantuojalta kahdeksi-kolmeksi viikoksi.

Varsi nahkaa, kengän alaosa Certech-kumia ja maata vasten Vibram-pohja. Tuotetta oli hieman vaikea saavuttaa haluamani kokoisena, mutta sain kuin sainkin lopulta tilattua Scandinavian Outdoor Storesta

Muutaman päivän kuluttua sain kengät toimiston vieressä sijaitsevaan SOS:n myymälään. Kaupan päälle sain vielä 30 euron arvoisen sukkapaketin, joka sisälsi parin alussukkia ja paksummat saapassukat. Koko paketille tuli hintaa rapiat 350 euroa. Koskaan en olisi uskonut laittavani kenkiin näin paljon rahaa, mutta toisaalta koskaan en ole ollut niin varma ostoksen hyödyllisyydestä. Jo ensimmäisten käyttökokemuksien perusteella voin sanoa, että koskaan en ole noin hyvä kenkiä jalassani pitänyt.

Lisää tästä lähitulevaisuudessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parkanon Talvikas - Kelpo saapas vaihtelevaan talveen

Taisi olla taaksepäin laskettuna toisen tai kolmannen kesän välisenä harmaana aikana, kun tuli tarve hankkia saappaat joilla tarkenisi tarpeen tullen pakkaskeleissäkin, ja joiden pohja ei olisi hengenvaarallisen liukas. Metsälenkkejä koiran kanssa, satunnaisia metsäsuksilenkkejä, lasten kanssa ulkoilua. Toisin sanoen mukavat, käytössä kestävät liikkumis- ja olokengät talveen. Siinä prinsiippejä kenkien hankinnalle. Kävin kokeilemassa monia kevytsaappaita mm. Hongkongin ja Motonetin valikoimasta. Samoin tilasin kokeiltavaksi myös paljon kehutut Muckbootin talvisaappaat. Muckbootien varret olivat minun lyhyisiin sääriini liian pitkät, ja kengät olivat muutenkin ehkä liian jämerää tekoa minun tarpeisiini. Kevytsaappaat olivat sinänsä hyviä (ja halpoja), mutta niistä, kuten Muckbooteistakin puuttui hiihtorantti, jota tarvitsisinn käytössäni olevilla suksilla hiihtämiseen. Nokian huopavuorisaappailla olen hiihtänyt ja kävellyt pienen ikäni. Ne täyttävät asiansa, ja etenkin irrallinen hu...

Karut mutta mukavat Lundhagsit

T uote: Lundhags High Professional Opti –vaelluskenkä Paino: n. 900 g / kenkä Varren korkeus: 30 cm Kuten jo aiemmin kirjoitin, päätin hankkia elämäni ensimmäisiksi oikeiksi vaelluskengiksi   Erä-lehden testivoittajan isoveljet, eli pitkävartiset Lundhagsin High Professionalit. Lestivalikoimasta leveälestisempi Opti –malli tuntui sopivimmalta kuin tavallinen malli. Seuraavassa yritän luoda pikakatsauksen saappaiden ominaisuuksiin ja käyttökokemuksiin.

Itse tehty risukeitin

Materiaali: Ruostumaton teräs Paino:  282 g Mitat: 120 x 180 mm (+ ruuvit) Valmistus Erätulilla-ohjelman retkinikkarissa esitelty Tee-se-itse -risukeitin innosti minutkin askartelemaan. Ikean ja Nekalan K-Raudan kautta rautasahahommiin. Rälläkän puutteessa päätin kuitenkin yksinkertaistaa mallia hieman. Vedon parantamiseksi kiinnitin ostamani ruuvauslevyt siipimuttereilla Ikean keittiövälinetelineen kylkeen ja leikkasin pihdeillä muutamia ilma-aukkoja isommaksi. Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta sepä ei ollut tavoittenakaan. Tavoitteena oli saada toimiva risukeitin, jolla voi kiehauttaa metsäreissuilla kahvivedet tarvitsematta sytyttää kunnon nuotiota tai tarvitsematta kantaa kaasukeitintä tai spriipoltinvälineitä mukana. Siinä tavoitteessa onnistuin. Parin testikäytön jälkeen olen vakuuttunut että tämä häkkyrä kuuluu jatkossa vakiokalustooni isommilla ja pienemmillä reissuilla. Sytyttäminen ja polttoaine Olen todennut, että jos poltettavia risuja ja käpyjä o...