Alun perin oli tarkoitus käydä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna sisäänajamassa sekä uutta rinkkaa että uusia vaelluskenkiä. Tilaamani vaelluskengät eivät kuitenkaan ehtineet saapua myymälään perjantaihin mennessä. Luontoon oli päästävä joka tapauksessa. Viikolla olin katsellut eri kansallispuistoja, ja Isojärven kansallispuisto vaikutti tällä kertaa houkuttelevimmalta.
Kaikenlaisten lähtöhärdellien jälkeen pääsin perjantaina kuuden maissa matkalle kohti Isojärveä. En toisaalta pitänyt lähdön kanssa kiirettä senkään vuoksi, että tiesin lähistöllä ajettavan alkuillasta Jyväskylän MM-rallin erikoiskokeita. Länkipohjan taajaman jälkeen alkoikin Isojärven suunnasta pukkaamaan autoletkaa, jonka väisteleminen kohtuullisen kapealla soratiellä vei vähän aikaa.
Reissun lähtöpisteenä toimi Heretyn kämppä. Alun perin oli ajatuksena, että kävelen Vahterjärven laavulle yöksi, ja sieltä lauantaina Kalajärven kautta takaisin Herettyyn. Myöhäisen lähdön sekä ensimmäisestä työviikosta nuutuneen fiiliksen takia päätin lyhentää reissun niin, että yöpyisin Kuorejärvellä ja kävelisin seuraavana päivänä Vahterjärven kautta autolle. Jalassa olleet lenkkikengät eivät myöskään olleet ainakaan liian mukavat kävelytoverit, olinhan lastannut rinkkaani kuitenkin testireissun hengessä ihan kohtuullista kuormaa.
Parkkipaikalla oli pari muutakin autoa, ja toivoin että kulkijat olisivat menneet Kuorejärveä edemmäs yöpymään. Näin ilmeisesti olikin, sillä Kuorejärven laavulla ei ollut ketään. Virittelin nuotion ja kaasukeittimen, keittelin kahvit, söin, ja istuskelin karun kaunista järveä ihaillen ja kuikan huutelua kuunnellen.
Nuotio syttyi helposti edellisenä iltana tehdyillä kiehisillä ja kahvi kiehahti kaasukeittimellä nopeasti. Elovenan kaurapuuropussi ja lämmin kuppi -marjasoppa sekoittuivat kiehuvaan veteen ja hyväksi todettu yhdistelmä toimi taas päivän käynnistäjänä erinomaisesti. Kuikkapoikue kalasteli laavun rannassa pitkän tovin, ja kävin niitä kuvaamassa aamutoimieni ohessa.
Oli mukavaa, kun päivän löysä ohjelma mahdollisti rauhallisen puuhastelun. Joskus puoli kymmenen maissa lähdin tallustelemaan kohti Vahterjärveä. Koukkasin Hevosjärven kautta, jossa netin tietojen mukaan oli jälkiä majavan oleskelusta. No, joskus 90-luvun lopulla majavat olivatkin siellä asuneet, ja jäljet oli toki nähtävissä.
Hevosjärveltä kävelin Latokuusikkoon, joka olikin reissun vaikuttavinta antia. Suomalaisittain erittäin suurta kuusimetsää, rinnan korkeudella viistävää saniaista ja heinikkoa sekä monenlaista louhikkoa ja siirtolohkaretta. Paikka jäi kyllä mieleen. Jos ei ole pohjoisen savottamiehillä ollut helppoa talven pakkasissa ja lumihangissa, niin ei kyllä täkäläisillä hevosmiehilläkään ole ollut rekikuormien kuljettaminen ollut ihan lasten leikkiä. Sen verran vaikeakulkuista maastoa alueella on.
Latokuusikosta matka jatkui varsin miellyttävissä kangasmaastoissa Vahterjärvelle saakka. Matkan varrelta olisi varmasti saanut poimittua ensi talven mustikatkin, mutta jostakin syystä jätin poimurin ja sankot tältä reissulta kotiin. Laavulla olikin lapsiperhe ilmeisesti marjastamassa, joten jäin pohjoispuolella sijaitsevalle nuotiopaikalle lämmittämään hernekeittoa. Oikein mukava taukopaikka, aurinko paistoi mukavasti ja maisema oli varsin kotoinen.
Viimeinen etappi kuljetti Lortikanvuorten kautta autolle. Ihmisiä tuli vastaan enemmän ja enemmän, mitä lähemmäksi Herettyä liikuin. Pienellä lammella oli taas kuikkapoikue, joka ei ollut ohikulkijoista moksiskaan.
Heretyssä poikkesin vielä vanhassa savottakämpässä ja parkkipaikalla keittelin pikaisesti kahvit matkaa varten. En jaksanut alkaa enää pesemään pannua, joten laitoin sen kahvinrippeineen auton takakonttiin ja pakkasin varuilta "trangiapakettiin". Tämän toki unohdin matkalla, ja osa kahvista päätyikin sitten kotiin päästyäni olohuoneen lattialle ja uuden maton valkoisille raidoille. Onneksi oli tehokkaita pesuaineita käytössä.
Isojärven kansallispuisto on alueelle tyypilliseen tapaan melko metsäinen ja polku risteili matalien mutta teräväpiirteisten harjujen ja "vuorien" kautta. Vaikka en ole ihan sinuiksi vielä Etelä-Suomalaisen luonnon kanssa päässytkään, jäi Isojärvestä varsin positiivinen käsitys, ja maisemat olivat oikein mukavia ja kauniita. Varmasti tänä syksynä teen vielä uuden reissun puistoon, toivottavasti silloin olisi aikaa olla koko viikonloppu. Reissun päätavoite, eli rinkan testaaminen sujui hyvin. Pieniä säätöjä tein, ja ysinollakutonen kulki selässä varsin mukavasti.
Juomavettä kannattaa varata mukaan reilusti, sillä alueen kaivot ovat käyttökiellossa.
Juomavettä kannattaa varata mukaan reilusti, sillä alueen kaivot ovat käyttökiellossa.
Kommentit
Lähetä kommentti